Fanny raotti enemmän ovea, mutta pysyi itse paikallaan.
— Astukaa sisään! ärjäisi kreivi.
Fanny otti askeleen eteenpäin.
— Ja ettette tunkeudu availemaan ja sulkemaan ikkunaluukkuja minun huoneissani! Ja myöskin, ettette hukkaa niin paljon aikaa puutarhassa, missä teillä ei ole mitään tekemistä.
Tohtori-parka oli kuin tulisilla hiilillä; hän painoi nenänsä kuninkaan ja kuningattaren väliin tuijottaen viholliskuninkaan etenevää talonpoikaa.
— Markiisitar… alkoi Fanny taisteluvalmiilla äänellä ja kierrellen oven käsiripaa.
— Pyytäkää markiisitarta tulemaan tänne, keskeytti hänet kreivi.
Fanny meni tiehensä mutisten ja ovia paiskellen.
— Hupsu! sanoi kreivi, vetäen kuningattarensa vastapuolueen juoksijan toisesta ruudusta, jonne hän oli sen huomaamattaan muuttanut, näkemättä, että hevonen sitä uhkasi.
Hän teki toisen vedon ja lisäsi: