Mitä epäilyjä, mitä sovinnon aikeita mahtoikaan risteillä hänen päässään? Hän tarttui molemmin käsin pieneen kultaristiin, joka riippui hänen paljaalla kaulallaan, ja leikki sen kanssa painaen päänsä alas ja paljastaen hiukan pyöreitä käsivarsiaan.
— Ne ovat siis hyvin alhaisia nuo tutkielmat? sanoi hän.
— Ei suinkaan.
— Ahaa, te ajattelette siis, että ne ovat liian korkeita minulle?
— En ole sanonut sitä.
— Katsotaanpa! Matematiikkaa?
— Ei.
— Metafysiikkaa?
— Ei.
— Salatieteitä ehkä? Kreivissä onkin jotakin noitamaista, eikö teistäkin, herra… herra… Mikä teidän nimenne olikaan?