— Se riippuu asianhaaroista.
— Koettakaapa, sanoi Marina.
Silla painoi päänsä keskitetyn tarkkaavaisesti shakkilaudan ylitse.
Donna Marina teki kärsimättömän liikkeen ja hypähti pystyyn.
— On turhaa, että mietitte noin, sanoi hän, — vakuutan teille, ettette voita. Ette voita, kertasi hän, — sekoittaen käsillään nappulat ja kaataen ne. — Minä en ole pelannut teitä vastaan muuta kuin tämän pelin, enkä ole pelaava toista.
— Sen parempi teille.
— Oh, ei parempi eikä pahempi.
— Niin, sehän on selvää, te ette ole täällä pelaamassa minua vastaan, jatkoi hän ivallisella äänellä, — te olette täällä tekemässä syviä tutkielmia kreivi Cesaren kanssa, eikö totta? Minkälaisia nuo tutkielmat ovat?
Silla nautti nähdessään hänen kiihoittuvan. Se oli jo voitto.
— Eivät ollenkaan mielenkiintoisia teille, neiti, vastasi hän.
Marina jäi hetken mietteisiinsä, sitten hän istahti uudelleen.