Ennenkuin jätämme kokonaan Jaakko Cook'in tutkintoretket, on meidän vielä lausuttava muutama sana niiden seurauksista ja Tyynen meren saarien myöhemmistä vaiheista.
Cook'in löydöt herättivät ympäri koko Euroopan yleistä ihastusta. Kaikkialla kuunneltiin suurimmalla mieltymyksellä kertomuksia Tyynen meren saarista sekä sen viattomassa luonnontilassa elävistä asukkaista, ja kohtapa tulivat nuo aluset myöskin uusien tutkimuksien esineeksi. Valaskalan pyytäjät tunkivat kauas etelään, käyden usein korkeammillakin leveysasteilla kuin Cook'ille oli onnistunut tunkeutua. Heidän jäljissään riensi sinne tiedemiehiä ja uusia saaria sekä maita keksittiin kaukana etelässä; mutta ne kaikki olivat autioita, ikuisen lumen ja jään peittämiä.
Tärkein seuraus Cook'in löydöistä oli kuitenkin se, että Eurooppalaiset ryhtyivät Uuden Hollannin ja Tyynen meren saarien asuttamiseen. V. 1788 perusti Englannin hallitus Uuden Hollannin itärannalle Sidneyn kaupungin ja siirtolan, jonne ensi alussa lähetettiin pahantekijöitä, vaan jonne sitten myöskin muita uudisasukkaita siirtyi. Myöhemmin perustettiin maahan muitakin siirtokuntia ja kun viimein v. 1851 Uusi-etelä-Walesi'ssa löydettiin kultamaata, rupesi sinne tulvaamaan ihmisiä Euroopasta niinkuin kultamaahan ainakin. Maata ruvettiin viljelemään eurooppalaiseen tapaan, uhkeita kaupunkeja perustettiin ja seurauksena on ollutkin että alhaisessa luonnon tilassa olevat alkuasukkaat (n.s. Austraalineekerit) ovat vähitellen saaneet väistyä eurooppalaisen viljelyksen tieltä. Van Diemen'in maalta onkin jo alkuperäinen väestö sukupuuttoon kuollut ja myöskin Uudessa Hollannissa melkoisesti vähentynyt.
Austraalineekerien kohtalo näkyy tulevan osaksi myöskin Tyynen meren läntisien saarien papuas-heimoon kuuluville asukkaille. Sitä vastoin ovat Tyynen meren itäisille saarille kauan aikaa sitten muuttaneet Malaijilaiset osoittaneet paljon suurempaa taipumusta kristinoppiin ja eurooppalaiseen sivistykseen. Lähetyssaarnaajat ovat kylväneet hyvällä menestyksellä heidän sydämiinsä totuuden opin siemeniä poistaen siten heidän tavoistaan sopimattomia, ihmisyyttä häväiseviä menoja, ja seurauksena on ollutkin että näiden saaristojen asukkaat muuttuvat yhä enemmän eurooppalaisten kaltaisiksi. Etenkin on Sandwich'in saarilla päässyt korkeampi viljely juurtumaan; niiden asukkaat hoitavat taidollisesti maatansa, rakentavat sieviä asumuksia sekä maanteitä ja heidän pääkaupunkinsa Honolulu Oahun saarella (ainoa kaupunki Tyynen meren saaristossa) on rakennettu eurooppalaiseen malliin, emmekä me siellä kaipaa kahviloita ja kapakoita yhtä vähän kuin kirkkoja ja koulujakaan.