Joulu-yö
Joulunenkeli
Uuden-vuoden Ukko
Metsä-ruusu
Puolukka
Hirundo Heraldika
Sinivuokko
Kielonen
Kuusen alla, iltama hiiren pesässä
Tulipalo
I.
RUNOA.
ELIAS HOREBILLA.
Runoelma V:ssä osassa.
I.
(Kallioluola, jonka aukeama on Horebin huipuille päin: etäältä häämöttää siintävä harjanne, jonka hartioilla pilvien usvainen verho ja lakeella valkea lumivilla väikkyy.)
Elias (istuu luolan perällä, katsellen ulospäin Horebia kohden).
Kuolla paremp' oisi elämää,
Mi murhaa hirveämmin raatelee,
Ja haudaks' sopivainen seutu tää,
Joss' elo luonnon iki-vaikenee:
Niin, tuossa luolan kivipermannolla
Sais luuni valjeta, ja ainiaan
Minulta rauhass' Israeli olla
Ja papit palvella sais — Baaliaan.
Niin, Baalia tää tuhma kansa,
Astarothin luonnon-palvelusta
Suosii; — ihmislapsi rinnassansa
Tuntee tulen, mik' ei sammutusta
Maasta saada voi — ei tähtitaivas
Tuhansin mi tuikkivaisin silmin
Kuulakasna päämme päällä kiiluu,
Lähettää voi tiedon kirkkautta,
Mikä povess' asuvaisen hengen
Rauhoittaisi: aina sydän kaipaa,
Aina tyydytyst' on vailla sielu.
Niin on henki hengest' iki-luojan,
Elämästä eine ihmisehen
Jäänyt; siksi aina Jumaluutta
Palveliansa ihmissydän tahtoo.