Kaukana on Pohjolassa
Kotipesä pieni:
Sinne, sinne kulkee kautta
Tuulen teitten tieni.
Enpä tiedä mitä siellä
Mulle tarjon' onkaan:
Saanhan toki laulella
Ja tehdä pesän honkaan.
Havu-verka vehreäinen
Majakseni riittää,
Tuulen humu, kosken kuohu
Luonnon työtä kiittää.
Siell' on omat armahaiset
Heimolaiset olleet,
Siellä kaikki esi-isät
Eläneet ja kuolleet.
Tuuli tuima tunturitten,
Hartioillas kanna
Minut sinne, siellä sitten
Havuhauta anna.
Syntymäpäivänä.
Ystävä kaunoinen,
Kuule, sa pienoinen:
Syntymä-päiväsi
Noussut on, riemusi.
Terve sa armahin!
Isämme korkehin
Onnea suokohon,
Iloa luokohon!
Onnea elolle,
Rauhoa sielulle!
Mielesi puhtahin
Olkohon ainakin!
Kuollon kellot soi!