Sen tehtyä rientää — ostaa
Hän leipeä lapsilleen
Ja vaimolleen vähän keittää
Nyt kahvia joulukseen.
Mut' itselleen mitä ostais?
Hän katsoo säästöjäns' — oi!
»Joku penni vaan — ei, näillä
En mitään ostaa voi!»
Silmähän nousevi kyynel;
Hän ympäri katsahtaa:
Niin loistavat ikkunat kaikki
Ja rikkahat reuhastaa!
Siin' ostajat kilvan kiitää,
Ja paikasta paikkaan käy
Moni herran riemusa rouva:
Vaan köyhäll' ei mitään näy!
Lilja ja ruusu.
Kas, kaunonen, valkea lilja
Sen kammion kaunistaa,
Joss' asuen pappilan Hilja
Elontyötänsä toimittaa.
Ja liljan rinnalla ruusu
Punalehtinen aukenevi,
Kuin auringon noustess' aamu
Kulta ruskosta valkenevi!
Lumivalkea, puhdas lilja!
Mikä kauneus uhkuilee
Sinun puvussas — ihmissielu
Sinun terähäs tähtäilee
Sekä huokaa, rukous nousee:
»Oi, Herra mun sieluni saa
Näin puhdasna luoksesi tulla,
Kun veri sen puhdistaa.»
Punalehtinen, hehkuva ruusu!
Sinä lempeä liekkivä, luo
Minun rintani täytehen tulta,
Jott' autuuden ahjosta juo
Ikilempeä etsivä henki
Ja Jumalan rakkauteen
Niin juurtuvi, voimia saapi
Myös itsens' uhratakseen!
Aadam ja eläinkunta.
Kas, vielä välkkyy luomaneste
Tuorehin tarhass' Edenin:
Kukissa helmii Herran kaste,
Ihastus, ilo Aadamin.
Hän näkee kukkaa kaikkialla
Kaunista, hyvän-hajavaa,
Ja puut ja metsä kukkimalla
Elohon uuteen havahtaa:
Lintuset laulaa tuhat-äänin
Kiitosta Luojan kaikuvaa!
Lampahat, lehmät pelkäämättä
Myös jalopeuran kiljuntaa,
Kilvassa ääntää ruohostossa,
Ja kirmaellen, kisaillen
Hyppivät kaikki, Luojallensa
Iloksi, luontoo ihaillen.
* * * * *
Aadam ihmeissänsä
Istuu, tarkastaa
Elon ihanuutta
Monikirjavaa.