Jollei, etsi Jumalamme,
Vapahtajan veressä
Tarjoama armo kallis,
Nöyrry ristin edessä;
Tunnustele — syntis siinä:
Karitsa Hän Jumalan
Verellänsä puhdistavi
Synnit kaiken maailman.
Jesus syntyi.
Jesus syntyi — Vapahtaja
Syntisille armoinen,
Ylipappi uskollinen,
Ystäväksi kaikillen:
Minullekkin armoansa
Lahjaks' antaa, ilolla.
Janooville lähtehestä
Elon tarjoo eloa.
Siispä suurin syntineni
Ristin juureen kumarrun,
Armonvirta puhdistaapi
Omantunnon tahratun:
Jesus muakin rakastaapi,
Kätehensä väkevään
Nojaan, muu jos katoaapi,
Sanansa ei yksikään.
Jesus-kalliolla seison
Turvattuna ainiaan,
Vaikka kuohuis hirmumyrskyt,
Vuoret siirtyis sijaltaan.
Jesus — suuri Vapahtaja!
Kätke lempihelmahas
Sieluni ja salli kerran
Katsella Sun kasvojas.
Ber-Saba.
1 Mos. 46: 1—4.
»Jaakob, Jaakob!» Herran ääni
Lausuu, mikä ihana,
Suuri armo, että Herra
Vielä tahtoo puhua
Jaakobille! Pitkä aika
Oli siitä kulunut,
Koska Herra viimeiseksi
Oli hälle puhunut.
Mitkä vuodet! Taistelua,
Tuskaa, pimeyttä, voi!
Koetusten tuli-ahjo,
Myrskyt, joissa salamoi
Herran tuomioitten nuolet,
Kuritusta ankaraa —
Toinen toista repivämpi
Murhe rintaa ahdistaa!
Rakel armas, rakastettu!
Poissa — kova kuolema
Hänet riisti — mutta vielä
Katkerampi, kamala
Oli suru Joosefista
Salaperäisyyksineen,
Joist' ei voinut edes konsa
Päästä täyteen selvyyteen.