Nyt he alkoivat juosta järven ympäri eivätkä pysähtyneet ennen kuin tulivat kaivon ja vintturin kohdalle. Siinä oli silkkiköysi akselin ympärillä, ja köydessä riippui hieno valkoinen kori.
"Päästä minut alas", sanoi nuorin prinssi. "Minä tahdon kuolla tahi löytää heidät."
"En", sanoi toisen tyttären sulhanen, "minulla on oikeus mennä ennen sinua."
"Mutta minulla", sanoi vanhin, "on iän mukaan etuoikeus."
Niinmuodoin he väistyivät hänen tieltään, ja hän kiipesi koriin ja hänet laskettiin syvyyteen.
Pian oli hän kadonnut heidän näkyvistään, ja kun he olivat laskeneet alas noin viisisataa kyynärää silkkiköyttä, löyhtyi se, ja he lakkasivat laskemasta.
He odottivat kaksi tuntia, ja kun eivät huomanneet mitään nykimisiä köydessä, menivät he kotiin syömään päivällistä.
Vahdit asetettiin seuraavaksi päiväksi toisen prinssin laskeutuessa alas, ja vihdoin lasketutti nuorin itsensä alas kolmantena päivänä.
Hän vaipui vaipumistaan, ja kaikkialla hänen ympärillään oli yhtä pimeää kuin kannellisessa padassa.
Vihdoin hän huomasi valonvälähdyksen alhaalla ja ennen pitkää hän tunsi kovan maan jalkojensa alla.