Uusi lähetti ei ollut rahtuakaan edellistä kohteliaampi, ja kun kuningas toisen kerran aikoi avata vaunujen oven, sai hän sellaisen multa- ja savikuuron niskaansa, että hän sylki ja sähisi ja pudisteli itseään minkä jaksoi.
"Ei auta mitään tällä tavalla jatkaminen", sanoi hän. "Oma apu paras."
Muutettuaan vaatteensa ja peseydyttyään ajoi hän itse pajalle.
Voittepa uskoa, että kuningas oli kohtelias nuorelle prinssille ja tarjosi hänelle tilan vierellään, mutta prinssi pyysi saada ajaa toisissa vaunuissa, ja heidän päästyään puolitiehen avasi hän nuuskarasian.
"Herra", sanoi hän. "Nyt tahdon saada arvoni mukaisen puvun."
"Sellaisen kyllä saat", sanoi Seitsentuumainen, "ja nyt minä sanon sinulle jäähyväiset. Ole edelleen yhtä hyvä ja ystävällinen kuin olet ainakin ollut ja rakasta vaimoasi, se on ainoa neuvo, minkä sinulle annan."
Samalla katosi Seitsentuumainen, ja kun vaununovet avautuivat linnanpihalla, hyppäsi prinssi ulos niin hienona kuin hänelle oli mahdollista, ja kaikkein ensiksi juoksi hän morsiamensa luokse ja syleili häntä.
Kaikki olivat iloisia, paitsi molemmat toiset prinssit.
Häitä ei nyt enää viivytelty, vaan kaikkien kolmen pidettiin samana päivänä, ja nuorin prinssi ja prinsessa olivat onnellisin pari, mistä olette koskaan kuulleet saduissa puhuttavan.
Mainio-Matin ihmeelliset seikkailut.