Viirusilmä otti yhdeksän eriväristä villalangan säiettä, kuten hän aina teki, milloin tahtoi keksiä parhaan keinon onnistuakseen jossakin tehtävässään. Ne hän kiersi kolmeksi palmikoksi, joihin tuli kolme väriä kuhunkin, jonka jälkeen hän kääri yhden oikean käsivartensa, toisen sydämensä ja kolmannen oikean nilkkansa ympäri. Silloin hän oli varma yritystensä onnistumisesta.
Täten valmistautuneena hän lähetti sanan naapureilleen ja lainasi heiltä kaksikymmentäyksi pannukakunkehää, jotka hän sekoitti taikinaan, mistä leipoi kaksikymmentäyksi leipää. Nämä hän paistoi, kuten tavallisesti, ja mikäli ne valmistuivat, pani hän ne ruokakaappiin.
Sen jälkeen hän nosti alas suuren astian, jossa oli makeaa maitoa, juoksutti sen juustoksi ja selitti Hongankolistajalle, mitä juustolle olisi tehtävä Rutimo-taaton saapuessa.
Tehtyään kaiken tämän odotti Viirusilmä rauhallisesti hänen tuloaan seuraavana päivänä kahden aikana, sillä sen, että hän saapuisi, oli Hongankolistaja saanut tietää imemällä peukaloaan. Hongankolistajalla oli ihmeellinen kyky peukalossaan, mutta huolimatta kaikesta viisaudesta ja tiedosta, jota hänellä oli tapana siitä imeä, olisi se hyödyttänyt häntä sangen vähän, ellei hänen vaimonsa, jolla oli korkeampi äly, olisi häntä auttanut.
Tässä suhteessa oli hän muutoin suuren vihollisensa Rutimo-taaton kaltainen, sillä oli tunnettua, että tämän kuulumaton voima oli hänen oikeassa keskisormessaan ja että hän, jos sen kadottaisi, ei olisi, suuruudestaan huolimatta, tavallista ihmistä voimakkaampi.
Vihdoinkin näkyi Rutimo-taatto seuraavana päivänä tulevan yli laakson, ja Viirusilmä tiesi, että nyt hänellä oli aika suunnitelmiensa toimeenpanemiseen.
Hän laittoi heti kätkyeen vuoteen ja käski Hongankolistajan menemään sinne ja vetämään peiton päälleen.
"Sinun täytyy olla olevinasi oma lapsesi", sanoi hän, "ja lepää sitten vain kiltisti äläkä sano mitään, vaan luota ainoastaan minuun."
Se oli Hongankolistajalle karvas pala — meneppä nyt raukkamaisena kätkyeen — mutta hän tunsi hyvin Viirusilmänsä, ja kun hän huomasi, että niin oli tehtävä, hiipi hän sinne murheellisin mielin ja lepäsi kiltisti, kuten toinen oli häntä käskenyt.
Kahden aikana astui Rutimo-taatto sisälle. "Luoja kaikkia täällä sisällä varjelkoon", tervehti hän. "Täälläkö suuri Hongankolistaja asuu?"