Kärppä kapusi aasin selkään, ja hiiri hiipi sen korvaan — ja niin sitä mentiin, kunnes löydettiin ensimäisen konnan talo. Hiiri meni sisälle, ja aasi ja kärppä kätkeytyivät ulkopuolella olevaan pensaikkoon.
Hetkisen kuluttua oli hiiri palannut.
"No, mitä uutisia sinulla on kerrottavana?" kysyivät toiset.
"Ikäviä kylläkin", vastasi hiiri. "Hän säilyttää munaa matalassa lippaassa, makuuhuoneessaan, ja ovi on lukittu ja teljetty, ja kaksi säihkyväsilmäistä kissaa on kytketty vitjoilla arkkuun sitä vartioimaan päivät ja yöt."
"Kääntykäämme ympäri", sanoi aasi; "me emme voi tehdä mitään."
"Odota!" sanoi kärppä.
Kun oli tullut maatamenon aika, sanoi kärppä hiirelle: "Pistäydy sisälle avaimenreiästä ja hiivi konnan pään taakse ja nakerra hänen tukkaansa kaksi tahi kolme tuntia!"
"Mitä hyötyä siitä olisi?" kysyi aasi.
"Odota, niin saat nähdä", vastasi kärppä.
Seuraavana aamuna oli kauppias ilkeydestä raivoissaan huomatessaan, miten pahoin hänen tukkaansa oli yöllä pidelty.