"Kootkaa kiviä ja antakaa ne meille, niin rakennamme rannalle suuren muurin teitä suojellaksemme."
Kuultuaan tämän alkoivat kalat ja sammakot työskennellä rajattomalla innolla; ne kaivoivat pohjasta pikku kiviä ja mutaa ja mitä vain löysivät ja ojensivat ne toveruksille.
Vihdoin nousi ylös iso sammakko, muna suussa, ja heti kun kärppä oli sen saanut, kiipesi se puuhun ja huusi: "Nyt riittää; meidän muurimme ovat pelästyttäneet lähenevän joukon, ja nyt se on täydessä paossa."
Silloin tunsivat nuo raukat jälleen sydämensä kevenevän.
Voittepa olla varmat siitä, että Jaakko oli ihastunut nähdessään jälleen ystävänsä ja munan.
Pian he olivat linnassa jälleen, ja kun Jaakko alkoi tuntea itsensä yksinäiseksi, löysi hän helposti kauniin neitosen, jonka kanssa meni naimisiin.
Sen jälkeen he molemmat ynnä kolme kiitollista eläintä elivät niin onnellisina kuin päivät olivat pitkät.
Taneli Ilmojenhalkaisija.
Ihmiset ovat kenties kuulleet puhuttavan Taneli Ilmojenhalkaisijan merkillisistä seikkailuista, mutta harvatpa tietänevät, että syynä kaikkiin hänen vaaroihinsa oli se, että hän oli nukkunut Hiidentornin muurien juurella.
Minä tunsin hänet hyvin. Hän asui Nälkävaaran juurella Hukkasuolle vievän tien oikealla puolella.