"Katso, miten sinä lurjus minua leikkasit", sanoi hän ja ojensi käsivartensa häntä kohti, ja sotamies luuli aivan, että silmänsä kieltäytyisivät tekemästä hänelle palvelusta. "Etkö saattanut antaa minun olla vilpoisana ja tyytyväisenä vedessä, josta minut pyydystit, sen sijaan että häiritsit minua ollessani vartioimassa", sanoi hän.
Sotamies vapisi kuin koira märässä säkissä, ja vihdoin hän änkytti jotakin ja pyysi viheliäisen henkensä puolesta, että hänen armonsa antaisi hänelle anteeksi, ja sanoi, että hän oli niin hyvä soturi, että jos hän olisi tiennyt hänen armonsa olleen vartioimassa, niin olisi hän ollut kyllin ymmärtäväinen ollakseen häntä häiritsemättä.
"Minä olin silloin vartioimassa", sanoi neito. "Minä odotin sydämeni uskottua, joka on tuleva yli veden luokseni, ja jos hän tulee minun poissa ollessani ja minä en häntä kohtaa, niin minä muutan sinut harakaksi, ja minä ahdistan sinua vastaisuudessa joka paikassa, niin kauan kuin ruoho kasvaa ja vesi juoksee."
Sotamies luuli jo kuolevansa paljaasta ajatuksestakin, että hänet muutettaisiin linnuksi, ja rukoili armoa, jonka jälkeen nainen vastasi: "Jätä huonot tiesi, viheliäinen", sanoi hän, "ennenkuin on liian myöhäistä. Tule tästedes hyväksi ihmiseksi ja tee velvollisuutesi ja kanna minut takaisin ja pane minut jälleen jokeen, josta minut löysitkin."
"Ah, armollinen neito", sanoi soturi, "kuinka voisin olla kyllin sydämetön hukuttaakseni niin kauniin neidon kuin te."
Ennenkuin toinen sai sanotuksi sanaakaan, oli neito kadonnut, ja sijalla hän näki vain maassa pienen taimenen.
Sotamies pani sen puhtaalle lautaselle ja juoksi henkensä edestä, jottei tytön rakastettu ehtisi saapua tämän poissa ollessa, ja hän juoksi juoksemistaan, kunnes saapui jälleen joelle, johon heitti taimenen.
Samassa silmänräpäyksessä kuin hän teki sen, tuli vesi verenpunaiseksi, kunnes virta vei sen jälleen pois, ja tähän päivään asti on taimenella pieni merkki kyljessä siinä, mistä sitä leikattiin.
Tästä päivästä alkaen tuli sotamies aivan toiseksi ihmiseksi ja teki parannuksen ja käyttäytyi hyvin ja paastosi kolmasti viikossa — mutta kalaa hän ei syönyt paastonaikanakaan, sillä hänen saamansa säikähdyksen jälkeen ei kala enää ottanut mennäkseen hänen vatsaansa. — Ja hän oli joka suhteessa, kuten jo ennen mainitsin, toinen ihminen, ja jonkun ajan kuluttua hän jätti armeijan ja rupesi erakoksi, ja väitetään hänen aina rukoilleen valkoisen taimenen sielun puolesta.