Kuohuissa.
Raivoisana kuohuu meri,
tumma on sen pinta.
Kuohuu mullai sydänveri,
aaltoileepi rinta.
Lyöpi aalto louhikkohon,
kivirantaan aivan —
Sydän, kivihinkö kuohut? —
Tuoko maksaa vaivan?
Meri ja taivas.
Sua lemmin niinkuin voipi vaan
meri kuohuva lempiä taivastaan.
Sä oot niin korkeella, kaukana multa
kuin on meren kuohuista taivahan kulta.
Ja niin syvällä sentään rinnassain
kuin meren pohjassa taivas vain.
Takatalvessa.
Tuo katse armas ja kaunoinen mun mieleni vallan hurmas, vaan kevätkylmät ja kolkot säät pian toivoni kukkaset surmas.
Vaan sydämmessäkin vaihtuva lie kevään sekä talven valta. Siks toivon, että nousta vois kevät taas takatalven alta.