Kesää odottaissa.
Kyllä se kuluu talvikin
ja kyllä se joutuu kesä,
tulevana kesänä tällä pojalla
on jo oma pesä.
Talvella hakkaan honkia
ja hirsipuita kannan,
tulevana kesänä mökkini nousee
luona lammin rannan.
Toisella puolen lampi päilyy
ja toisella vihanta vuori,
ja mökissä on herttaisen kaunis kukka,
ja se on oma kultani nuori.
Hän.
Hän on niin puhdas, kaunoinen kuin koitto aamuruskon, tuo onnen, rauhan sydämmeen, tuo toivon, uuden uskon.
Myös on hän tulta, hehkua kuin tähti öisen taivaan, tuo surun, tuskan sydämmeen, tuo epätoivon aivan.
Sinä ja minä.
Sä ruusu olet armahin, päivä olet kirkkahin, tähti olet loistavin.
Mä lapsi olen kylmän jään, mä laine olen tuulispään, mä lintu olen myrskysään.