Tuliluulialei, tuliluulialei! ja torvi se soi: tuliluulialei! — Saako paimenpoikanen vierahaks tulla? Sano, tyttönen, kohta! — Ei, ei, ei! Omat karjas on paimennettavat sulla, raja-aita on tuossa, tuulialei!

Tuliluulialei, tuliluulialei! — Vai ei, vai ei! Mitäs siitä, on tyttöjä vaikka viis, no, paimentyttönen, hyvästi siis! Tuliluulialei, ei murhetta, ei! Pajupillini soi, elä vaikeroi, koko metsä neitoja karkeloi!

No vuotappa, vuotappa, piiloon juoksen, menen metsänneitojen nuorien luokse, kyllä kohta takaisin huutanet — vai et, vai et — No koitetaan! — No koitetaan vaan! Tuliluulialei, ei huolia ei! Pajupillini soi, elä vaikeroi, koko metsä neitoja karkeloi!

Ikävissä.

Tule sinä, tule sinä naapurin Pekka,
ikävä on yksin mulla!
Metsässä alkaa jo hämärtää,
ja ikävä lie myös sulla.

Tule sinä, tule sinä, naapurin Pekka!
Joko sinä minuun suutuit?
Leikillähän sua kielsin vaan,
ja kohta niin kylmäksi muutuit.

Elä sinä, elä sinä, paimen Pekka, mielisty metsänneitosiin, taruihin hämäriin, pettäviin! Metsänneidot on unia vaan, niitä et saavuta konsanaan.

Jokohan sen, jokohan sen paimen Pekan metsänneidot ne harhaan vie, eikä takaisin löydy tie?

Ilta jo joutuu ja päivä jo laskee, pimeään peittyvät metsät ja maat. Tule sinä, tule sinä paimen Pekka, heti minut ihan ikiomaksesi saat!

Paimenpoika ja paimentyttö.