Kotilahteen suotaessa.
Soreasti soreasti soutelemme minä ja kultani kahden, kohtapa, kohtapa saavutaan jo luokse kotilahden.
Kotilahden mökistä
jo nousee sininen savu
ja kotilahden rannalta
jo tuoksuu tuores havu.
Ja kotilahteen lirisee ne pienet purot ja ojat, ja kotimökissä eletään kuin pesässä rastaan pojat
Mistä kyynel!
Viestin se pieni kirje toi, viestin, impeni, sulta, mistähän vain lie kostunut se pienoinen kirje kulta?
Lieköhän kirje kostunut impeni kyynelistä? Mistä on kyynel silmässään, oi taivas, mistä, mistä?
Leppäkerttu ja tuomenterttu.
Ja tuoresna tuoksui se tuomenterttu ja leikkivä oli se leppäkerttu.
Ja lausui leppäkertulle se tuoksuva tuomenterttu: "elä sinä lennä lehdilleni, nuorena notkun yksikseni, armas on olla yksin!"