Vaan lausui tuomentertulle se leikkivä leppäkerttu: "elä sinä tuoksu yksin, kaksin on elää kaunista ja viehkeä vieretyksin!"
Ja lensi tuomentertulle se leikkivä leppäkerttu.
Ja leikki se leppäkerttunen ja tuoksui se tuomenterttunen ja tuoksui ja — kuivui vallan, — tuli kevät-yönä halla.
Ja jätti tuomenterttusen se leikkivä leppäkerttu.
Musta lintu, merikotka.
Kansani tapaan.
Musta lintu, merikotka se ylähällä lentää,
toisia kultani rakastaa, vaan rakastan sitä sentään.
Musta lintu, merikotka se suuria suruja kantaa,
toisille kultani kuikuttaa ja toisille suuta antaa.
Katselen mustalle merelle, mut ei ole purtta mulla,
jolla mä kotiin kuljettaisin sen hulivili-kullan.
Musta lintu, merikotka se lensi meriä pitkin,
minä raukka rantakivellä katkerasti itkin.