Järven jäällä.
Sileällä sileällä järven jäällä se viima niin vinhasti puistaa, sileällä sileällä järven jäällä se poika surunsa suistaa.
Sileällä sileällä järven jäällä
ne aisakellot kilkkaa,
sileältä sileältä järven jäältä
se kullan mökki jo vilkkaa.
Sileällä sileällä järven jäällä
nyt poika varsalla ajaa,
sileältä sileältä järven jäältä
käy poika kultansa majaan.
Sileällä sileällä järven jäällä ne maaliman murheet hukkuu, ja oman kultansa polvella tämä poika jo kohta nukkuu.
Köyhän koti.
Käki se kukkuu kuusikossa ja mieli on surevainen, heilini maailman kulkija on ja itse olen samallainen.
Mut tule sinä tyttönen kuitenkin;
jos liityttäisin yhteen,
niin ehkäpä syksyllä korjaisimme
me pellosta pienen lyhteen.
Karu on korpi ja kuiva on kangas,
mut minkäpäs sille taitaa,
parempi on koti köyhäkin
kuin maailmanrannan laita.
Ja koti se koti on köyhänkin,
jos vaikka petäjää purtais,
ja vaikkapa joskus hallakin
se mieheltä mielen murtais.