Mut mitä niistä huolista huomisista, ei ne nyt mieltä paina, muu jos loppuu, niin rakkautta riittää ja sitä sitä riittää aina.
Heilini.
Heilini on niin herttaisen kaunis,
kun ei vaan veis halla,
veihän se ruusun kukkasenkin
mäen kukkulalla.
Hento on ruusu ja kylmä on halla,
ei sitä kukkanen kestä,
anna siis, taivas, lämpöäsi
ja halla harmaja estä.
Hento on ruusu ja kylmä on halla,
elä sen anna tulla,
onhan päivän paistetta
ja onhan lämpöä sulka.
Suojele, taivas, heilini hento,
nuori kuin nurmen nukka,
kaunis sun maahan on katsella,
kun kasvaa se ruusun kukka.
Suojele, taivas, heilini hento,
anna päivää ja vettä,
anna poskehen purppuraa
ja anna huulihin mettä.
Kevätkylmissä.
Niin kylmä on kevähän tuuli, syyn kyllä mä tiedän sen: ei impeni viehkeähuuli nyt riennä mun rinnallen.
Niin oudot on linnun laulut,
syyn kyllä mä tiedän sen:
ne kelle lauluja laulais,
kun kuihtui se kukkanen.