Oi, soios soitto ja vinkuos viulu, pois kirvehes poika, pois neitonen kiulu, tää ilta se ilta on ilon! Ota, poikanen, heiliäs hellää vyöstä ja karkele huoleti päivän työstä nyt päällä sen sillan silon!
Ja sävelet soivat ja lintuset laulaa ja poika se neitoa norjaa kaulaa ja laskevi kesäinen ilta. Ja murheet murtuu ja huolet ne haihtuu ja arkisurut ne riemuksi vaihtuu ja notkuvi sininen silta.
Kas, kentät ne kukkii ja läikkyy laihot ja nuoruus surmahan suistaa kaihot ja haihtuu elämän arki. Ja yksin nyt itkee tuima Tuoni, povet nuorten kun paisuu ja sykkii suoni ja rinta ei huolia harki.
Ja soios soitto ja vinkuos viulu, pois kirvehes poika, pois neitonen kiulu, tää ilta se ilta on ilon! Ota, poikanen, heiliäs hellää vyöstä ja karkele huoleti päivän työstä nyt päällä sen sillan silon!
Tarina Pekasta ja vallesmannista.
Hän korven kolkasta tullut on nyt tietojen, taitojen maille. Hän kuokan jätti ja lapion, oli oppia jäänyt vaille, mut vanhanakin hän tahtoi koittaa ja vanhanakin hän tahtoi voittaa viel' oksan tiedon ja taidon puusta.
Vaan kotikylässä elämä nousi, ja sana kulki nyt suuhun suusta, ja kaikki virttä yhtä soittaa: jo herraksi Pekka tahtoo koittaa!
Ja vallesmannikin ihmeissänsä nyt yhtehen hykersi käsiänsä: "Mikä mieheltä mielen vienyt on, hän mennyt on kansanopistohon! Voi ihmettä kummaa! Voi herranen aika! On miehelle varmaan tehty jo taika. En ymmärrä mikä päähän pisti, hän kohta on täysi sosialisti. Hän lehtiä lukee ja lausehet pukee kuin oppia paljonki saanut ois. Hänen kerran kummia kertovan kuulin ja päästä jo pyörälle tulleen luulin. Hän lausui: 'laps mökin pienenkin on oikeutettu oppihin.' Ja yhtä hyvin kuin viljan hinnat tuns' Juhani Ahot ja Päivärinnat, ja draamat Shakespearen tunsi hän — ties mitä ne kaikki lienevätkään, ei mulle hyötyä moisesta työstä, mä ilman niitäkin osaan ryöstää. Mä nauroin hälle, vaan vakavana näin virkkoi mulle tuo vanha aasi: 'Sua, herra, työhön käskee maasi." Mä lausuin hälle: "mä työtä teen, mä rästit kannan ja ryöstöt annan?' Hän huokasi silloin syvähän, ei mitään virkkanut enemmän. Kai huomasi, turha on vastaan koittaa, kai näki: tyhmän ja pöllöpään mies sivistynyt aina voittaa." — Ja tyytyväisenä, mielissänsä hän yhteen hykersi käsiänsä.
Ja Perälän pitäjän vallasväki se eessään viisahan herran näki, ja koko kylä se kertoa ties: "Niin viisas on meillä nimismies, on sivistynyt ja vakainenki, ei häntä villitse ajan henki. Ah, tällaisia jos kaikki ois, niin sovussa kansa elää vois, ja Suomen kansa ja Suomen maa niin rauhassa saisi kukoistaa!"
Pimeän pesä.