Jos eloni ei elpyne, niin iäks riutukoon! Jos vielä herää, herätköön se kevään taisteloon!
Kaipuuni.
Valoa, päivän paistetta mun mieleni kalpaa aina, jos kirkasta en näe taivasta, niin talvi mun mieltäni painaa.
Valo ja päivän lämpö ne ovat henkeni elinehto, vaan nää jos puuttuu, kuihdun pois kuin hallan koskema lehto.
Kuusen alla.
Alla kuusen useasti istuin iltamyöhään asti, kuusi kuiski kumeasti: "Lapsi, lähdet maailmaan, outohon ja avaraan, tiesi ulapoille saavat, ulapat on aavat, aavat, siellä laineet lakkapäiset iskee purteen monet haavat Ulapoilla usva on, usva katoamaton; armas päiv' ei usviin koita, helposti ei valo voita." Kuusen kuiskiessa nuokkui rannan kukat rauhaisasti, kuusen kuiskiessa huokui meren aallot raskahasti.
Talvilehto.
Tuo lehto, jossa me leikittiin, nyt tuiman on talven vanki, ja lehdon nuortean kukkaset jää kattaa ja harmaja hanki.
Vaan vielä se kerran sulaa jää
ja nuortuu lehdot ja vuoret,
ja vielä ne kerran heräjää
ne kevään kukkaset nuoret
Ja vielä me kerran lehdossa taas leikimme, impeni, illoin, ja vielä me nautimme lemmestä kevätaika on armas silloin.