JOULUPUKKI.
Palkinnehet mun jo ootte sillä
mitä hyvää kerjurille teitte,
häntä hoivasitte, pöytään veitte,
mutta kaikesta, min teitte hälle,
siunaus kasvaa kodille nyt tälle.
Poistuva on vainioilta kato,
runsas kylvöstänne kasvaa sato.
Polvet vastaisetkin teitä kiittää,
Joulutonttujen karkelo.
työstänne kun siunausta niittää.
Taivas, näet, siltä surun suistaa,
joka hädän tullen toista muistaa.
LAPSET.
Eikös palaa kerjäläinen meille?
JOULUPUKKI.
Lopputotuuden nyt kerron teille.
Käydessäni läpi tuiman tuiskun
ohjausta kuulin kumman kuiskun.
Otin ylle hahmon kerjäläisen,
tulin tänne läpi viiman jäisen,
lumoillani äsken teidät voitin,
sitten hyvää tahtoanne koitin.
Luulitte: mä olin köyhä ukki,
vaikka olinkin mä joulupukki.
Joulutonttuja ja hyviä haltiattaria saapuu, sirottavat hopeaa joulukuusen oksille, tuvassa kirkastuu.
KAIKKI (laulavat).
Helmassa korven jäisen
käy joulupukin tie,
myös kodin yksinäisen
hän löytää, kulku vie
luo majan matalanki
ja pirtin pienoisen,
ei estä jää ja hanki,
hän kulkee kautta sen.
Hän oveen kolkuttaapi
ja sisään astuu vaan,
ja silmät kirkkaat saapi
hän nähdä vastassaan.