— Kauppiaan pitää olla itsetietoinen kaikesta mitä hän tekee, sillä se on liikemiehen aatelia, oli hänellä tapana sanoa.
Hänellä oli kunnollisia apulaisia, jotka palvelivat häntä kauvan ja jotka kaihomielin talosta erosivat. Ja kaikki pysyivät koko elämänsä ajan häneen kiintyneinä. En suinkaan ole ainoa, joka haikealla mielin olen lukenut uutisen hänen kuolemastaan.
Minulla onkin erityinen kiitollisuuden velkani vainajalle. Kun olin kovin nuori taloon tullessani, olin vielä huvitettu kaikellaisesta opiskelemisesta ja joutoaikoinani lueskelin vähän kieliä ja muita oppiaineita. Tämä häntä miellytti, ja tultuani kahdeksantoista vuotiaaksi, käytätti hän minun lävitse kaupungin kaksiluokkaisen kauppakoulun. Ollessani vasta kahdenkolmatta vanha, hän itse esitti minulle että etsisin sanomalehdissä avonaiseksi julistettua Nurhosen kaupanhoitajan paikkaa ja antoi vaikuttavat suosituspaperit.
— Sinun pitää päästä itsenäiseen toimintaan, sanoi hän, ja siihen ei ole tässä meillä tilaisuutta.
Mitenkähän olisi kohtaloni muodostunut, jos hän ei olisi tätä esitystä tehnyt? Mutta hän tarkoitti joka tapauksessa minun parastani. Rauha hänen muistolleen.
V.
Kesäkuun 20 p.
Erittäin hauska päivä. Läksin heti päivällisen syötyäni kaupunkiin, kiersin sivukatuja myöten Raivaan ja viivyin siellä myöhään iltaan asti. Pari vanhaa tuttavaa tapasin matkalla. He tunsivat minun, ja tiesivät näillä seuduin olevani. En siis ole saanut tuntemattomana olla, kuten halusin. Mutta tuntekoot, en heistä kestään mitään välitä, ja olenkin sitäpaitse päättänyt piakkoin poistua näiltä seuduilta.
Hilma oli pääpiirteissään sama kuin ennenkin. Vuodet olivat vakavuuden leimansa häneenkin painaneet, mutta innostunut ja innostava oli hän vieläkin. Sielullista väsymyksen merkkiä ei vähääkään. Toimintahaluinen yhä vieläkin. Huomasin heti kuinka paljon minä olin jäänyt jälelle, kuinka paljon laskeutunut siitä "Löfbergin opetuslasten" ympäristöstä, johon aikanani minäkin sain kuulua.
Löfbergilä, siihen aikaan tämän seudun henkisten rientojen pääasiallisin koti, kuuluu kokonaan kaupungin jättäneen. Että itse rouva on kuollut, sen kyllä tiesin. Pojat ovat tulleet siihen ikään että ovat perustelleet omia koteja itselleen, tyttäret kaikki naimisissa, ja kaikki haaraantuneet eri osille maata. Mutta nyt kuuluu suuri osa heistä viettävän kesäänsä tässä lähiseudulla. Lupaannuin Hilman kanssa jonkun kerran mennä heitä tervehtimään.