Kerran, pitemmän ajan perästä, tuli hän luokseni, sanoen haluavansa puhella kanssani kahden kesken.
Hän pyysi etten ymmärtäisi häntä väärin enkä loukkaantuisi. Hän olisi halunnut vähän muutosta liikkeemme hoitotavassa, tahtonut kauppaa hoidettavan enemmän lämmöllä ja osanotolla ihmisten kohtaloihin sekä vähennettäväksi toisen asemasta väliäpitämätöntä liikaa kylmyyttä.
— Mistä sinä nyt tämän uuden kauppaharrastuksen olet saanut? kysyin.
Hän sanoi jo kauvan tätä ajatelleensa, mutta nyt hänelle oli ilmestynyt erikoisempi aihe tulla asiasta puhumaan.
— Mitenkä sinä sitten käytännössä olet aikonut tuon lämmön kahvipusseihin sovittaa?
— Pyydän että puhumme vakavasti, vastasi hän.
— Ja mikä on kaikella tällä nyt tarkoitus? kysyin taas.
— Minä olen jo pitemmän ajan huomannut sinussa taipumusta liialliseen tunteettomuuteen.
— Esimerkkiä?
— Olisi useitakin, mutta en ole heitä pitänyt mielessäni. Nyt tahtoisin etupäässä puhua liikkeen saatavien uloshakemisesta. Niissä käytetään liikaa sydämettömyyttä.