Kyllä minä sittenkin luulen että jo tuohon aikaankin olisin mielelläni ollut tyynen sisälammin soutelijakin.
VIII.
Kesäkuun 30 p.
Useaan päivään en ole tavannut ketään tuttavaa enkä kuullut muuta maailman menosta kuin minkä sanomalehteni minulle kertovat. Olen koettanut kalastella, mutta ilman tulosta, kävely ei ole huvittanut, ja aika on tuntunut pitkältä. Ilman talon pikku Ainoa kuolisin ikävään.
Jotakin työtä ja tointa minun pitää taas saada, niin päämaalitonta kun se kaikki minulle onkin. Työ kuitenkin hälventää ajatuksia. Tämä nykyinen tilani on kuin invaliidi sotamiehen, joka makaa vuoteellaan ja muistelee niitä aikoja, jolloin hänkin oli muitten joukossa. Minä luulenkin täällä eläväni liiaksi vähäisessä entisyydessäni, lyhyessä joukossaolo ajassani, mutta kun se minua huvittaa eikä muuta mielenkiinnikettä ole, niin miksen sitä tekisi. Kun muuta elämää ei ole, niin pääpiirteissään elän muistoissani uudestaan koko entisyyteni täällä.
Vaihteluna yksitoikkoisuudelle ovat Raivassa käynnit kaupungissa. Olen myöskin saanut suuren halun tavata muita lähempiä entisiä tuttaviani, kuten nykyistä Nurholan väkeä. Tähän asti olen heitä välttämällä välttänyt.
John Nurhosen luulin tässä eräänä päivänä loitommalta nähneeni kaupungin läheisessä maantien risteyksessä. Jos se oli hän, niin kylläpä oli työ jo painanut häneenkin leimansa.
Hän oli noin seitsemäntoista vuotias kun rupesi liikkeen palvelukseen. Keskikokoinen, käytökseltään hieman kömpelö, mutta mielikuvitukseltaan vilkas. Väriä hänessä ei ollut minkäänlaista. Hänen ei voinut sanoa olevan tummanverevän, ei vaaleanverevän, ei ruskean, eikä yleiseen minkään. Hän oli vähän kaikkea, eikä kuitenkaan mitään.
Luonteeltaan hän oli avonainen, mutta kuten useimmat nuorukaiset paljon itseensä luottava. Se käsitys että liike on kaikista ostoista huolimatta oikeastaan heidän ja että minä olen vaan syrjäinen kaikessa, oli häneenkin juurtunut ja toisinaan täydessä avonaisuudessaan ilmenikin. Muuten hän osoitti harrastusta ja taipumusta tehtäväänsä.
Asplundia tapasin niihin aikoihin varsin harvoin. Hän kävi vaan silloin tällöin liikkeessä ja minun käyntini hänen kotonaan olivat vielä harvinaisempia. Kuitenkin huomasin hänellä olevan paljon tietoja kaikellaisista liikkeessä tapahtuneista pikkuseikoista, joita hän sai Kemppaisen ja John Nurhosen välityksellä. Kun nämä kertomukset useinkaan eivät olleet mainittavan hyväntahtoisia minulle, ja kun Asplund ei ottanut niistä lähempää selkoa, jäi häneen joku murunen kertomusten tarkoitettua vaikutusta, vaikkeikaan tämä moniin aikoihin missään muodossa ilmestynyt.