— Mitä kohtuutta sitten on tässä Kaihlasen asiassa? Sinä olet hyväntahtoisuuudessasi valmis uskomaan jokaista, joka sinulle vaan jotain vakuuttaa. Mutta ihmiset eivät aina ole todellisia. Kaihlanenkin olisi jo monta kertaa voinut maksaa, jos olisi tahtonut. Mutta ei. Juoda ressaa kaupungissa käydessään, ei vastaa yhteenkään kirjeesen, on siirtänyt kauppansa Koskiseen — josta en ole pahoillani — kun ei meiltä enää saa velaksi, eikä millään tavalla ole osoittanut olevansa nyt vaikeammassa asemassa kuin ennen tahi tuonnempana. Ja toisekseen, ei kukaan meidänkään velkojistamme kysy koska meille on soveliain aika maksaa, vaan ovat maksut suoritettavat silloin kun ne lankeavat. Totta kai muitten ihmisten velvollisuudet ovat samat.
— Vetoaminen sellaisiin velvollisuuksiin, joita ei voi täyttää, ei ole paikallaan. Sääliä pitää myöskin olla vaa'assa.
— Sääliä! Se on kaunista teoriiassa ja soveltuu naisten hyväntekeväisyysiltamien ohjelmaan. Mutta rupea sitä kauppiaana päivät pitkät harjoittamaan, niin et pitkällekään tule. Onko sinusta parempi ruveta harjoittamaan hyväntekeväisyyttä ammatissaan, joutua itse aineelliseen vaurioon ja viedä sinne joukko syyttömiä, hyväntahtoisuudessaan meitä auttaneita ihmisiä mukanaan. Onko se kauniimpaa?
— Sinä liiottelet. Minä olen kyllä uudelleen tullut siihen mielipiteesen että kaikki kaupan teoriiat ovat vääriä ja minä haluaisinkin tästä erilleni, jos se olisi mahdollista. Mutta siitähän ei ole kysymys. Kysymys on koettaa päästä menettelyssä kohtuuden keskitielle.
Sen rajat ovat vaikeat määritellä ja riippuvat itsekunkin silmälaseista.
— Hyvällä tahdolla voi paljon.
— Voi, mutta jos sinä hyvällä tahdolla tarkoitat samaa kuin minä oikeutetun etunsavalvomisen laiminlyömisellä, niin tulos sen käyttämisestä on, että saa nähdä toisen vievän mitä etupäässä itselle kuuluisi. Niin juuri tässä Kaihlasenkin tapauksessa. Saatavamme perimisen myöstäminen on sama kuin antaa hänen kylliksi velkaannuttaa itseään muualla ja sitten katsella kuinka nämä toiset, ilman sääliä nutun taskussa, ottavat häneltä omansa. Me kyllä saisimme iloita jalomielisyydestämme, mutta siihen meillä ei ole varaa. Kaikki mitä meillä on, on muilta lainassa. — Sanot kaiken kaupan teoriian olevan väärän. Ehkä, en tunne asiata uudenaikaisten oppien kannalta. Mutta sen tiedän että tämäkin liike on välttämätön jo senkin vuoksi etteivät vieraat ihmiset joutuisi heille kuulumattomiin maksuihin ja että paitsi muuta Nurhosen perhe voisi tulla toimeen.
— Sinä et minua käsitä. Minä nyt ainakin tahtoisin että Kaihlasen ryöstö peruutettaisiin.
— Käyköön Kaihtanen puhumassa siitä konttorissa ja antamassa jonkun vakuuden.
Asplund sytytti tupakan ja vaikeni.