En uskaltanut siihen suostua, vaikka mieli tekikin. Mutta kun sitten Asplund esitteli että jakaisimme ne John Nurhosen kanssa, niin suostuimme kaikki yksimielisesti kauppaan. Näytti kuin välit olisivat parantuneet ja varsinkin Asplund lähestyi minua taas entistä luottamusta muistuttavalla tavalla. Toimintamme jatkui vanhaan, vaikka tosin keskenäisesti suletumpaan tapaan. Varsinainen innostus puuttui, tai oli kuin sekin odottaisi varmempaa pohjaa taas täyteen vauhtiin puhjetakseen.
Väliaikaiseen osakeyhtiömme johtokunnan vaaliin otti vielä Helanderkin osaa. Minut valittiin yksimielisesti toimeenpanevaksi johtajaksi. Mutta pian sen jälkeen välit taas kiristyivät erään liikkeemme ulkopuolella olleen tapauksen johdosta.
Kaupungin liikemiehet jättivät valtuuskunnalle jo kauvemman aikaa valmistelemansa ehdotuksen laivasataman laajentamisesta. Allekirjoittajien joukossa olin minäkin. Molemmat sanomalehdet vastustivat ehdotusta tarpeettomana ja suotta kunnan varoja nielevänä. Minä julkaisin Uudessa Ajassa nimelläni vastineen, jossa ihmettelin, mitenkä lehti, jonka toimittaja itse on kauppias, voi olla tiedoton tästä todellisesti liikemiehiä rasittavasta ahtaudesta. Lehti vastasi että toimittaja on kauppiaanaolo aikanaan tullut huomaamaan tämän ammattikunnan kaikki asiansa liioittelevan, vaan omia etujaan ajavan ja vähät yleisestä hyvästä välittävän. Kansalainen ilkkui polemiikillemme ja kaupunkilaisissa herätti se huomiota ja aiheutti uusia kyläjuttuja.
Melkein samaan aikaan tuli valtuustoon yhden miehen täydennysvaali, ja kauppiaat asettivat minun ehdokkaakseen. Toinen vaaliryhmä taas asetti, asianomaisen kieltäytymisestä huolimatta, ikäänkuin ilkkuen, vastaehdokkaakseni Asplundin. Vaikka tällainen pikkuvaali tavallisesti ei herättänyt yleisempää huomiota, muodostui se kuitenkin nyt vilkkaanlaiseksi. Ja varsinkin innostuivat Nurhonen ja Kemppainen puuhaamaan Asplundin hyväksi. Vaalilippujen levittämisensä ja valtakirjain keräämisensä takia saivat he minut taas kärtyisälle mielelle. He eivät nähtävästi mitenkään olisi minulle suoneet tätä kunniaa, josta en suinkaan itse tuntenut itseäni välinpitämättömäksi.
Kun huomattavaa agitatsioonia näin ilmestyi toisella puolella, eivät kauppiaatkaan pysyneet toimettomina. Osa valitsijoita oli huvitettuja vaalista vaan vastalistain omituisuuden takia. Mutta varsinkin Granberg innostui todellisiin vaalipuuhiin, sillä hän näytti sanomalehtiasiassa häviölle jouduttuaan tulleen Asplundin leppymättömäksi viholliseksi.
Uuden Ajan yhtiökokous oli nimittäin tätä ennen pidetty ja oli ollut hyvin kiivas. Granberg oli hankkinut osakkeenomistajilta paljon valtakirjoja ja koetellut puheillaan vaikuttaa läsnäoleviin. Mutta saman olivat toisetkin tehneet, ja Asplund oli Helanderin neuvoa noudattaen ostellutkin osakkeita. Granbergilla olivat valtakirjat suurimmaksi osaksi itsellään, mutta toisella puolen olivat ne jaetut useammalle eri henkilölle ja tulivat siten äänestyksessä täydellisemmin vaikuttamaan kuin Granbergin valtakirjat, joista sääntöjen määräämän äänestysmäärän rajoituksen kautta osa jäi vaikutuksettomiksi. Tulos johtokunnan vaalista oli, että kaikki entiset, paitsi Helander ja minä, jotka kieltäännyimme, valittiin uudestaan, ja meidän sijallemme kaksi kauppiaspuolueen vastustajaa. Granberg näin ollen myöskin kieltääntyi vastaanottamasta johtokunnan jäsenyyttä ja läksi kokouksesta heti vaalin jälkeen uhkamielisen näköisenä. Täti Löfberg oli voittaneen listan puolella, mutta sitten melkein pahoillaan kun se voitti.
— Ei se nyt suinkaan parantunut, sanoi hän.
Tämän kokouksen tulos näytti olleen syynä että Granberg valtuusmiesvaalissa parhaansa mukaan toimi Asplundia vastaan ja siis minun hyväkseni. Yleinen innostus ei kuitenkaan noussut tavallisen suuren vaalin tasalle. Tulos oli Asplundin voitto noin kymmenen äänen enemmistöllä.
Tappio tuntui minulle kovin nololta, ja kun lisäksi luulin ympärilläni huomaavani ilkkuvia silmäyksiä, menetin kaiken malttini. Toimin liikkeen asioissa aivan kuin ei ketään muuta asianomaista olisi ollut olemassakaan, syrjäyttäen Asplundin ja Nurhosen joka tilaisuudessa. Tyytymättömyys kasvoi toisellakin puolella, ja me tuskin tervehdimme toisiamme.
Vaalin tulos näytti lisänneen uusia hiiliä Granbergin ahjoon. Eräässä kauppaseuran kokouksessa otti hän sanomalehtiasian keskusteltavaksi. Hän valitti sitä, ettei liikemiehillä kaupungin sanomalehdistössä ole muuta kuin jyrkkää vastustusta, jota seikkaa hän piti ikävänä sekä katsoi tarpeelliseksi jotain siinä suhteessa tehtävän. Mutta muu tehtävä ei nykyisin liene mahdollista, sanoi hän, kuin perustaa uusi lehti niitten ikävien kokemuksien perusteella, joihin Uuden Ajan suhteen ollaan jouduttu.