Olen täällä asunnossani tarkkuudella seurannut myöskin paikkakunnan lehtiä, mutta ei niissä, ainakaan nyt kesällä, näytä olevan mitään entistä eloisuutta muistuttavaa. Täti Löfbergin kanssa lienevät harrastuksetkin hautautuneet, tahi ovat ne muuttaneet muotoaan.
On kuitenkin hauskaa seurata näistä lehdistä pieniä uutisia, yksinpä ilmoituksiakin. Useat niistä puhuvat tutuista henkilöistä, vieläpä tutuista asioistakin.
Tänään esimerkiksi huomasin ilmoituksen, jossa osakeyhtiö Nurhosen jälk. & Kumpp. etsivät puotilaista. Omituisesti se nimi aina silmiini sattuu.
Niin, osakeyhtiöksihän liike jo minun aikanani muodostui. Kun huomattiin, ettei sitä entisellään voinut jatkaa, ryhdyttiin tositoimiin omistajain eron mahdolliseksi saattamiseksi. Kaupan realiseeraus tahi vieraalle myöminen ei ollut ajateltavissa, ja vararikko joko nyt tahi vastaisuudessa oli vaarallinen jo senkin vuoksi, että yhtiö, ollen persoonallinen, samalla olisi vienyt omistajansa yksityisestikin konkurssiin. Helander sen vuoksi ryhtyi muodostamaan liikettä osakeyhtiöksi, kuten hän sanoi, etupäässä kahdesta syystä, koska silloin saa yksityisomaisuutensa liikkeen asioista riippumattomaksi, ja kun osakkeita on helpompi muille luovuttaa ja siten päästä kaikesta erilleen. Myöskin Asplundin ja Nurhosen, jotka viimeisen yhtiökokouksen jälkeen olivat olleet hätääntyneitä ja neuvottomia, sai hän tuumaan yhtymään. Suostuipa Asplund siihenkin, että juomakauppaoikeudet edelleenkin anottiin, kunnes uusi yhtiö muodostuttuaan niitten käyttämisestä päättäisi. Muut ylimenovaikeudet olivat kyllä suurenlaisia, varsinkin laina-asiain järjestäminen, mutta ne saatiin kuitenkin kuntoonsa, kun Helander suostui edelleenkin olemaan useissa asioissa takausmiehenä. Tehtailija Kahvan irtisanoma laina maksettiin laivuri Sairan Nurhosille lainaamilla rahoilla, jonka summan edestä yhtiö luovutti heille osakkeita.
Entisen yhtiön asema arvosteltiin, ja jokainen meistä neljästä sai osuutensa arvoa vastaavan määrän osakkeita. Vaikeutta yritti muodostumaan ainoastaan sen takia, kun Asplund yhä edelleenkin halusi nuorille Nurhosille annettavaksi saman määrän osakkeita kuin meillekin samasta hinnasta, jonka me jo seitsemän vuotta takaperin olimme maksaneet. Kun Helander ja minä emme tähän suostuneet, myöntyi viimein Asplundikin meihin, sanoen alakuloisesti:
— No niin, voinhan minä sitä myöten kun kykenen siirtää heille omia osakkeitani.
Johon Helander vastasi:
— Minä myön kyllä minun osakkeeni alle arvonsa, kunhan vaan saan takaisin maksamani rahat kohtuullisine korkoineen. Mutta yhtiön sellaisenaan täytyy harjoittaa puolueetonta oikeutta.
Osakeyhtiön perustamishommissa meni aikaa useampia kuukausia, jolla aikaa Helander myöskin valmisteli paikkakunnalta muuttoaan. Hän kauppasi minulle osakkeitaan edullisilla ehdoilla, maksettaviksi pienemmissä osissa pitemmän ajan kuluessa.
— Ota sinä ne vaan, sanoi hän, pysy paikallasi ja pidä puoliasi kuin mies. Minä tarvitsen vapaat kädet toisella paikkakunnalla.