Näitä ajatellessani seurasi lopulta ikävän tunne. Oli jo myöhäinen ilta ja kaikki työ liikkeessä lopetettu. Kävelin ympäri kaikkialla, konttorissa, puodissa, pihalla, kuin hyvästillä talon elottomille esineille. Jokainen musta esine, jokainen oven ripa oli vanha tuttu, tulos monista mietteistäni ja sijoiteltuina oman harkintani jälkeen nykyisille paikoilleen. Minulla oli ikävä heitä viimeistä kertaa katsella, heistä erota. Tuntui aivan kuin eroaisin osasta omia jäseniäni.

Melkein koko yön kävelin sitten yksinäni ulkona kaduilla, seisotellen oman talomme edustalla, sitä katsellen, tarkastellen kylttikirjaimia, jotka kaksi kertaa maalarin työhön tyytymättömänä olin muutattanut. Siihen te nyt kaikki minusta jäätte! Löfbergin talon kohdalla seisoin kauvan kaihomielisenä ja huomaamattani olin joutunut Raivankin asunnon edustalle.

Koululaisia kulki serenaadilla flammoilleen. Tyynessä yössä kuuntelin heidän laulujaan, jotka tuntuivat hautajaisvirsiltäni. Heidän aavistamattaan värähyttelivät he sydänalaani lauluissaan sanoja sellaisia kuin "Äfven du skall friden få".

XV.

Heinäkuun 20 p.

Tänään olin Hilman kanssa Löfbergiläisten kesäasunnolla. Vanha täti puuttui heidän seurastaan, mutta sen sijaan oli omaisten joukko lisääntynyt langoilla, kälyillä ja herttaisilla pikku pojilla ja tytöillä. Kuinka onnellisilta he kaikki näyttivät.

Illalla palatessamme oli laivassa myöskin Kemppainen rouvansa, entisen Miia Nurhosen kanssa. Kemppainen on siis lopultakin päässyt toiveittensa päämaaliin.

Silloin kun jätin tämän kaupungin, olivat hänenkin elämänsä toiveet särkyneet. Muistan hyvin kun hän aamulla jälkeen tuon sattuman tapaisen, vaan kenties korkeimman määräyksestä niin tapahtuvaksi säädetyn yhtiökokouksemme tuli luokseni, arasti selitellen haluavansa puhutella minua kahden kesken. Hän pyysi päästä eroon palveluksestaan jos mahdollista heti, mutta ainakin kahden viikon kuluttua.

Kaiken sen vaikuttamana mitä edellisenä iltana oli tapahtunut, pidin tätä tunnottomana ilkeytenä ja käskin hänet poistumaan.

Sitä hän ei kuitenkaan tehnyt, vaan selitti tarkoituksensa olevan todellisen ja vakavan.