— Mutta miksi te tulette sitä minulle ilmoittamaan, sanoin, tiedättehän te kumminkin mitä eilen illalla on tapahtunut.
Hän oli siitä kuullut, mutta ei katsonut sellaisen äänestyksen voivan mitään merkitä.
— Vakuutan teille, sanoin, että se ainakin minun kohdaltani tulee olemaan pysyväinen. Mikään voima maailmassa ei saa minua antamaan tätä tekoa anteeksi. Ja siksi on teidänkin nyt tarpeetonta erota, kun varmasti minusta pääsette.
Hän oli puoliksi hämillään, puoliksi kuin anteeksipyytävä, kun hän selitti ymmärtävänsä katkeruuteni häneen. Vakuutti kuitenkin ettei ole varsinaisesti tahtonut olla minulle pahansuopa, joskin joskus siltä on näyttänyt.
— Olen vain ollut niin läheisessä seurustelussa Nurhosten kanssa, sanoi hän.
— Niin, vaikken minä ymmärrä Nurhostenkaan vastenmielisyyttä minua kohtaan.
— Ei suinkaan siinä erikoisempaa syytä olekaan, sanoi hän. Se on ollut sama asia jonka minä itseeni nähden vasta nyt olen tullut ymmärtämään.
— Se olisi?
— Meidät aletaan huomata tarpeettomiksi.
— Tekin?