— Sama se, antaapa sitten sikaari tänne, vastasi ukko.
Hän sytytti sikaarin, pisti toisen taskuunsa "toiselle kahvinaulalle", rämähti nauruun ja sanoi ettei hän kahvia ja sokeria ollenkaan ostakaan, mutta kyllä mamma tulee toisella kertaa ostamaan.
— Minä otan vaan nämä kaupantekijäissikaarit, mamma kun ei polta tupakkaa, sanoi ukko ja poistui nauraa hihottaen.
Me nauroimme kaikki muutkin, puotipojat, Kemppainen ja minä. Ja kun Kemppainen tämän sitten oli rouvalle kertonut, niin ensin oli hänkin nauranut, mutta heti oli vakavana sanonut että sillä tavallahan ne voivat puodista antaa viedä mitä tahansa, kun eivät pidä tavaroista parempaa huolta. Tultuaan tämän jälkeen kauppaan, hän kaikkien kuullen nuhteli minua tällaisesta huolimattomuudesta.
Minä en ollenkaan ymmärrä, miksi sillä kertaa niin tavattomasti kiivastuin. Ehkä oli näitä pikku muistutuksia, joista Nurhosen eläessä sain olla aivan rauhassa, kasaantunut sydämelleni enemmän kuin se sieti. Sen vaan muistan kuinka minä ihan kuohahdin ja puotilaisten kuullen huusin että rouva on hyvä ja tulee itse tavaroitaan vartioitsemaan, minä en ainakaan enää tule yhtään kahvinaulaa tässä talossa myömään.
Rouva poistui vihaisen näköisenä, mitään vastaamatta. Mutta sanani pidin minäkin. Ja eiköhän se niin paras ollutkin. Ehkäpä se olikin niin sallittu.
Rouva meni suoraa päätä Asplundin luokse, joka morsiamensa kanssa pelasi pihalla krokettia. He tulivat sieltä yhdessä konttoriin, mutta silloin seisoin siellä jo minäkin ja pyysin eroani. Asplund koetteli minua tyynnyttää, mutta sillä kertaa olin minäkin peräytymätön. Eroamista ja omaa pikkukauppaani olin kyllä ennenkin ajatellut, nyt olin silmänräpäyksessä päättänyt aatteeni toteuttaa.
Ja sitten tulit sinä, hän sanoi ja alkoi sytytellä sammunutta sikaariansa.
* * * * *
Me puhelimme paljon myöhemmistäkin asioista, ja minä kyselin häneltä yhtä ja toista nykyoloista. Saatoin häntä kotiinsa mennessään niin kauvaksi että kaupunki näkyi. En tiedä miksi, vaan aivan sydämeni värähteli kun näin tuon vanhan tutun kaupungin, joka kymmenessä vuodessa ei ainakaan kaukaa katsottuna näkynyt entisestään ulkonaisesti muuttuneen.