Benjaminin sotamies.
Vaan vankina.
Judan vanhin.
Saul Herran käskyn sai
Profeetan, pyhän Samuelin, kautta,
Ett' yhtäkään ei Amalelilaista
Hän säästää saisi jättäin elohon,
Ei vanhaa vaipuvaist', ei nuortakaan
Kukoistavaista elon aamu-koissa,
Ei miestä miekan kantajata eikä
Kehdossa liekkuvaista lastakaan.
Myös kuulin, kuinka käskyn Samuel
Saulille antoi hukuttamahan
Karjankin kaiken Amalekin maalta
Ja tekemään sen maan niin autioksi,
Ett' äänt' ei voisi kuulla kukonkaan
Maan-ääriltä tään kansan kirotun.
Näin kiivas kävi käsky Herralta.
Ja kuitenkin on Agag elävänä
Ikäänkuin uhaks' Israelin Herran;
Vaikk''Agag oli kirottuiden pää,
Siis likimpänä Herran koston tulta,
Joll' uhkasi Hän Amalekin kansaa.
Ja karjalla, jok' oli turmioon
Jo tuomittuna, tyydytätte nyt
Te himojanne hekkuvaisia.
Benjaminin sotamies.
Kentiesi jälleen Herra käskyn on
Profeetan Saulin kautta antanut
Kun kaikki tiedät, myöskin tietänet
Profeetain joukoss' olleen Saulinkin
Ett' elohon sais' Agag vielä jäädä.
Kun kuningas on Saul, on hällä valta
Vankeinsa kanssa, jotka miekallansa
Hän voittanut on, tehdä kuin hän tahtoo.
Ja karjan kanssa sekä tavaran,
Jotk' omiamme miekall' ansaituita
Nyt ovat, valta meill' on menetellä
Kuin tahdomme. Te karjalaumojanne
Levossa kaitsette ja peltojanne,
Joist' usein ennen vihollinen viljat
Poroksi poltti taikka turmeli,
Te viljelette, viljat korjailette;
Me hengellämme teitä suojelemme.
Ja kuitenkin te häpeäksi meille
Ja itsellenne meitä tahtoisitte
Niin kohdella kuin jahtikoiria,
Jotk' eivät saamastansa saalihista
Osaksens' ottaa muuta saa kuin sen,
Mink' antaa heille metsämiehen armo.
Ma olen valmis henken' antamaan
Edestä onnen armaan synnyinmaan,
Vaan kunniasta teitä puolustella
En käsiänne tahdo nuoleskella.
Ma tahdon ennen olla sitä vailla
Kuin käskyjänne käydä koiran lailla.
Min miekalla ja verelläni voitan,
Sit' omanani puolustaakin koitan.
Kuin kotihinne leipää syömään jäätte,
Olkaatte viisaat, siihen tyytykäätte,
Mink' aikaan saa ja työllänsä se voittaa,
Jok' edestänne vaivat, vaarat koittaa.
1:n papeista (3:nelle ja Judan vanhimmalle).
Tää kuuluu kaikki sangen kamalalta.
Minusta näyttää niinkuin miekan valta
Nyt olisi jo maassa paisumassa
Ja kuuliaisuus se jo loppumassa,
Joll' ennen kuultiin Herran käskyä.
Ei pidetä nyt pappein säätyä,
Kuin ennen, Herran tahdon saarnaajina.
Maailmallinen valta tuomarina
Nyt tahtoo olla sulle, Israel!
Ja näkijämme pyhä Samuel
On halveksittu. Herra Saulin mieltä
Varjelkohon tält' erhetyksen tieltä!
3:s vanhin.
Sä sydämeni mietteet kätketyt
Nyt ilmoitit. Jo kauan huomanneeni
Muutoksen Saulin mielessä ma luulen.
Ei noudata hän Herran neuvoja
Niin hartaasti kuin ennen. Mahtavuus
Ja ruhtinainen valta rientons' on,
Kun pakanoitten ruhtinasten kanssa
Hän ystävyyttä rakentaa ja etsii.
Ei oikeuden tunto ylevä
Niin ole hällä kuin se oli ennen.
Hän ennen poikansakin Jonathanin
Jo kerta kuolemaankin tuomitsi,
Kun tämä, ehkä tietämättänsä,
Sodassa Filistean rikkoi vastaan
Isänsä kieltoa, ja tuomionsa
Hän olisikin toteuttanut,
Jos vaan sen kansa oisi sallinut.
Ja kuitenkaan ei miestä rakkahampaa
Hänelle eikä kansallensa ollut,
Kuin Jonathan, jonk' urhouden kautta
Löi Filistealaiset Israel.
Nyt Agagin hän jätti henkihin,
Jonk' itse Herra kuoloon tuomitsi.