Judan vanhin.
Mä leirin läpi kuljin soturein
Ja eloansa hetken tarkastelin.
Siell' ilo-äänet kaikuivat ja siellä
Hupaista voiton juhlaa vietettiin;
Teurasta tehtiin, keitettiin ja syötiin,
Viinoilla sydämiä virvoitettiin.
Siell' olivat niin runsaat liharuoat,
Kuin olisivat olleet kaikki koossa
Egyptiläisten lihapadat heillä.
Mist' olette ne herkut kaikki saaneet
Ja runsauden juhlavarojen?
Benjaminin sotamies.
Ne miekall' ovat kaikki ansaitut,
Ja Amalek sen kestin kustantaa,
Jonk' kanssa sun ei ole tekemistä.
Judan vanhin.
Tuo sanojesi tuima tiuskaus
Jo ilmoittaa, ett' omatuntonne
Ei puhdas ole herkkuin nautinnassa.
Ma arvoisuudeltasi kysyä
Viel' uskallan nyt: onko tosi se,
Mink' äsken kuulla leirissänne sain
Ett' elävänä Agag vielä on
Ja ystävyyttä Saulin nautitsee?
Benjaminin sotamies.
Se totta on.
Kaikki.
Eloss' on Agag vielä!