Herralle kiitos! Hänen voitto on
Ja kunniakin; ase kelvoton
Vaan armottansa olisin ma ollut.
Häneltä apu teille nyt on tullut.
Siis kiittäkäätte Herraa, Herran kansa!
Hän Jumalanne taas ol' armossansa.
Vanhus.
Suo, sankari nyt, voittojuhlanas
Mun kauttan' aikain kantaa menneitten
Sun etehesi kiitoksen, ett' onpi
Sun urhoutesi ja Herran armon
Kautt' Israel nyt alhaisuudestansa
Taas koroitettu siihen kunniaan,
Jonk' oli Herra hälle määrännyt,
Jos käskyjä hän Herran noudattaisi.
Ja riemuiten ma haudan partahalta
Nyt lähden tietä kaiken maailman,
Kun Israelin kunnian sain nähdä.
Ain' omaksi suo, Herra Zebaoth,
Se kansalles' ja johtajallensa!
Saul.
Se totta on, Hän näihin aikoihin
On kurittanut kansaa syntistä.
Vaan myöskin, vanhus, tätä ennenkin
Sä todistajan' olet saanut olla,
Kuink' altis on hän kansans' apuhun,
Kun katuen se etsii häntä vaan.
Sa olet kuullut, varmaan nähnytkin
Työt suuret, jotka jalo Samuel
Sai Herran voimall' ennen aikahan.
(Vanhus lähtee).
Benjaminin sotamies (muutamain muiden kanssa kuninkaan eteen astuen).
Kun kuninkaaksi ennen Gilgalissa
Sa valittiin ja valtaan vahvistettiin,
Jok' oli Herran kuin myös kansan tahto,
Niin monikahta Belialin joukko
Sun syntyäsi halveksien lausui
Sanellen: "Saulko meitä hallitsisi".
Nyt kuninkuuttas' aik' on heille näyttää
Sa herrauttas, heitä rangaisten
Kuin alamaisiasi niskureita.
He hengellänsä häväistyksensä
Nyt maksakoot; jos niin on tahtosi,
He kuolemansa kohta saavuttavat.
Ammiel (kuningasta lähestyen).
Nyt tällä haavaa poika Belialin
Yks onpi täällä, Doeg nimeltä,
Maast' Edomean, muukalaisna täällä
Hän kulkenut on kansan keskellä.
Ei Jumalata eikä kuningasta
Hän kunnioita, kirotulla suulla
Hän kuninkuuttas' äsken parjaili,
Ja sen hän teki ilmi kansan kuullen.
Vääryyden teitä hän on kulkenut
Ajoista asti vanhan Samuelin.
Ja vääryyttänsä olen kärsinyt
Mä monta kertaa. Herra kuningas,
Et sallia voi häijyn parjaajan
Viel' Israelin maita matkaavan.