David!
Sanansaattaja.
Niin ihmeellisen kuin hän urhouden
Nimessä Herran Zebaotin näytti,
Kun jättiläisen Goljatin hän löi,
Niin muodossakin ihmeteltävässä
Hän teki työnsä, ollen vaatettuna
Vaan alhaisehen paimenpukuhun.
Aseitakaan ei ollut soturin
Kädessä hällä, siinä oli linko
Ja kiveä noin viisi kukkarossa,
Joist' yhden paiskas' otsaan Goljatin.
Kun siitä kaatui Goljat kasvoilleen,
Niin David juoksi langennehen luoksi
Ja hältä kaulan katkas' omalla
Sen miekalla. Nyt pelko kansastamme
Sijansa siirsi Filistealaisiin,
Jotk' etsivät paossa pelastusta.
Mut tiedot saatte kohta tarkemmat,
Kun juuri Saul on sankarimme kanssa
Nyt rientämässä tänne riemuiten.
Heit' olkaa valmiit vastaan ottamaan.
(Osa kansaa rientää oksia karsimaan ja kukkasia kokoomaan kaunistaaksensa niillä katua ja kadun varsia).
Doeg.
Siis palkinnoksi urhoudestaan
Vävyksi pääsee David kuninkaan?
Sanansaattaja.
Sen kuningas on hälle luvannut.
Doeg (itsekseen).
Tää asia on arveluttava
Ja vaaralliseksi voi tulla mulle.
Jo ennestänsä Saulin lemmetyinen
On David ollut, nyt kun mainehen
Hän sankarin on saanut, rakkaammaksi
Voi hälle vielä tulla, sillä hellä
Saul ain' on ollut urhoudelle.
Näin voitettua Saulin sydämen
Hän toiselle tolalle taivuttaa
Voi Saulin mielen, herkän kääntymään,
Ja tehdä tyhjäks' aikomukset mun.
Ei helvetissä, niin et huokeasti
Vie voittoani, poika parraton.
Kun rauta kuuma, silloin takomisen
On aikakin; vaan raudan kuumuuteen
En itse tartu. Tääll' on tolvanoita,
Jotk' kuumuutta sen saavat käsitellä.
Ma mestarina näkymättömänä
Pajassa seison.
(Kääntyy muutamain vanhimpain puoleen).
Kuultaa, ystävät!
Te varmaan kaikki tietää mahtanette,
Kuink' Isain poika ajoist' entisistä
On kuninkaalle rakkahana ollut.
Nyt kuninkaan hän perheen jäseneksi
Siteellä lemmen sekä heimouden
On yhtymässä. Mieliksi jos Saulin
Nyt mielitte te tehdä, julkisesti,
Hänt' ollessanne vastaan ottamassa,
Siin' ilmi tuokaa kaiken kansan mieltä,
Ett' Israel on pelastajan saanut
Ja suojelijan suuren Davidista.
Saul riemuitsee, kun kunnioittavan
Hän kansan kuulee miestä, jota kauan
On kuningas jo kunnioittanut.
Ma kaupungissa tässä neitoa
Mont' olen kuullut lauluun taitavaa.
Ne kutsukaatte kaikki kokohon
Ja laittakaatte harppuin helinällä
Ja kanteleilla tänne laulamaan,
Kun Saul ja sankarimme saapuvat
Sill' ihanaa on soitto Saulille.
Näin kiitosvirsi soikoon Davidille!