(Sanansaattaja tulee).
Sanansaattaja.
Taas, Israel, iloitse herrassas!
Hän koroitti nyt jälleen kunnias.
Kun kansallensa voiton suuren saattoi
Ja viholliset jalkoihinsa kaatoi.
Ja Goljat itse, kauhistava mies,
Joka Israelin Herraa herjasi
Ja kansaa kaikkea, maan mullassa
Nyt verissänsä viruu hengetönnä.
Hän langennut on kahdentaistelussa
Kanss' yhden uljaan Israelin miehen,
Kuin iki-honka kaatuu kankahalla
Hänt' ankaramman myrsky-ilman alla.
Ja hajonneet nyt ovat pakanat,
Kuin kesätuuleen kuivat akanat.
Kansa.
Oi sanoma niin kallis, suloinen,
Ett' Israelill' on viel' armoinen
Ja auttavainen Herra tuskan alla!
Hän maansa taas nyt täytti kunnialla.
1:n vanhin.
Viel' ilmoita nyt suullas siunatulla,
Jost' autuaan tään saimme sanoman,
Ken sankar' on se Herran Zebaotin,
Jonk' käden kautta Goljat lyöty on.
Sanansaattaja.
Te tuskin, luulen, voitte arvata,
Ken sankar' on se, sill' ei sankariksi
Viel' Israel hänt' ole tuntenut,
Kun semmoisen ei ole mainetta
Hän urhotöistä entisistä saanut.
Se sankari ja maansa pelastaja
On Isain poika Betlehemiläisen,
Nimeltä David, jonka tuntenette
Kun Saulin huoneess' ollut on hän.
Kansa.