1:n vanhin.
En omihin vois arvottomihin
Nyt töihin käydä, koska lankeemassa
On arpa onnest' isänmaan ja hetki
Jok'ainoa voi saattaa sanoman
Niin orjuudesta onnettoman maamme
Kuin vihamiehen voitost' ylpeän.
Näin kamalalla seisoo kannalla
Nyt tällä haavaa maamme vapaus.
Kansalainen.
Sotasanomat ovat siis surkeat ja surettavat. Millaiset ovat teillä viimeiset tiedot sotatantereelta? Kertokaatte, vaikka ne kamalaltakin kuuluisivat.
1:n kansasta.
Ne yhtä surkeat ovat kuin ennenkin. Urhous ja kunnia ovat Israelista paenneet, pelko ja häpy sen sijaan astuneet. Goljat, se hirmuinen, kuuden kyynärän ja levytkämmenen pituinen jättiläinen kauheissa aseissa, yhä vielä pilkkaa ja häpäisee Israelia ja sen Jumalaa. Ei yksikään Israelin mies ole rohjennut hänen kehoituksestansa ruveta kahdentaisteluun tämän hirveän jättiläisen kanssa, siten ratkaistaksensa sodan voittoa, Eipä vielä sittenkään, vaikka kuningas on luvannut sille, joka Goljatin voittaisi, antaa vanhemman tyttärensä puolisoksi ja tehdä voittajan suvun verottomaksi. Näin on tämä ympärileikkaamaton Filistealainen, joka oikeemmin lienee perkeleen sukua, ottanut haltijan vanhoilta sankareiltakin. Vaan uudempia tietoja sotamenoista saanemme kohta, kun sanansaattajaa sieltä tällä haavaa odotamme.
2:n vanhin (eräälle papille).
Miss' urhous on nyt se kuuluisa,
Jok' ennen seuras' aina Saulia
Sen sotiessa vastaan pakanoita?
Ja mihin joutunut on Jonathanin
Sotaisa into, joka hänen saatti
Vaan yhden ainoon palvelijan kanssa
Vihollisensa leiriin syöksymään,
Ja jolla silloin Filistean joukon
Niin kauhistutti, että pakohon,
Kuin lammaslauma nähden jalopeuran,
He juoksivat aseensa heittäen?
Kuink' urhous nyt heilt' on kadonnut?
Pappi.
Kun Herran henki pois on paennut
Niin Saulista kuin hänen joukostansa,
On väkevyyskin tyhjään rauennut
Jot' ennen näyttivät he sodissansa.
Kun henkeä sit' Israel nyt puuttuu,
Niin ihmisvoima sille turha on,
Ja urhous, niin suuri muinain, muuttuu
Peloksi, saattain siinä tappion,
Miss' ennen sai se voiton kunnialla.
Nyt soturimme ovat kuninkaineen
Senlaisen juuri kirouksen alla,
Näin himmentäen kunniansa maineen.
Vaan toisin kävi sulle, Israel,
Niin' aikoina kun vielä ilmoittaa
Sai sanaa Herran sulle Samuel
Ja pappein sääty kansaan kiihoittaa
Sit' intoa, jok' aina voiton tuo.
Sit' onnea nyt Saul ei sulle suo!
Hän sanaa Herran ja sen saarnaajoita
Nyt halveksii ja voimahansa luottaa.
Vaan ylpeydellään hän muut' ei voita,
Kuin turmion sill' Israeliin tuottaa.