Judan vanhin.
Ethän kumminkaan
Mua kielittelijäksi arvelle?
Pappi.
En sitä juuri; mutta viisahan
On sydämeensä sulkeminen luulo,
Jot' aik' ei salli vielä ilmoittaa.
Mikal (erillään puutarhassa itsekseen).
Nyt ilopäivä Israelill' on
Ja lapsissa sen riemu vallitsee.
Siis, sydän raukka, miksi rauhaton
Sä yksin olet? Miksi hallitsee
Vaan murhe musta sieluani nyt,
Kun voiton kunnia sen nuorukaisen
On, jonka muoto jalo piirtynyt
Syväst' on sydämeeni kurjan naisen?
Ja kuitenkin mä eestä kunniansa
Ja onnensa kaikk' alttiits' antaisin,
Myös kaipausta kärsimysten kanssa,
Jos onneks' ois se hälle, kantaisin.
Hän onnensa nyt saavuttanut on,
Jos kunnia voi hälle sitä antaa,
Mut kumminkin ma olen rauhaton
Ja murheen kuorma raskas on mun kantaa.
Hän Merabin nyt puolisoksi saa
Ja ruhtinaisen arvon voittajana.
Hän josko onnen sillä saavuttaa,
Mä epäilen, kun häntä rakkahana
Ei Merab pidä. Mutta Merab häntä
Voi vasta lempiä, kun nuorukainen
Hän jalo on. Voi kamalaa sydäntä!
Kuink' on se kateinen ja luulevainen!
(Sotatorvein soitto kuuluu).
Ma torvein soiton kuulen, voittajat
Nyt rientävät jo tänne riemuiten.
Kun murheilleni menot riemusat
Nyt eivät sovi, tehnen paraiten,
Jos koitan olla niissä näkymätön
Ja murhettani muilta salata,
Ma Israelin tytär kiittämätön!
Viel' ehkä rauhani voi palata.
(Menee).
(Saul, Jonathan, David, Abner ja osa sotaväkeä tulevat; toiselta puolen katua lähenee joukko neitoja, jotka, koristettuina kukkasilla ja soittaen harpuilla ja kanteleilla, laulavat seuraavaa laulua, jonka molempain värsyin kahteen viimeiseen riviin kansakin äänin yhtyy).
Nousi tuima myrskytuuli
Lännen puolella,
Ja Israel, kun pauhun kuuli,
Täyttyi huolella.
Se tullessaan vihollisparven
Tuhansiin toi määrihin.
Vaan Herra autuuden taas sarven
Nosti maamme äärihin.
Ja määrätön, kuin meren hiekka,
Joukko maahan lyötihin,
Kun tuhatta löi Saulin miekka,
Kymmentuhat Davidin.
Masennettu julman seuran
Miel' on ynsiä,
Kun Judan sai se jalopeuran
Koittaa kynsiä.
Ja turhaksi jo rauennut on
Vihamiesten kerskaus,
Kun saattanut ne turmiohon
Herran on vanhurskaus.
Ja Israel, heist' ennen halpa,
Voiton sai nyt kaunihin,
Kun tuhatta löi Saulin kalpa,
Kymmentuhat Davidin.