Niin, hänkin läksi, jätti mun; nyt yksin
Ma seison tässä paljastettuna
Kaikesta siitä, mitä elämämme
Suloksi saattaa surunlaaksossa,
Kuin kankahalla honka, jolta myrsky
On oksat viherjäiset ryöstänyt.
Sa loiste kruununi, kuink' olet valju!
Sä lämmintä et loista sieluhuni,
Vaan hallan kylmyydellä kuihdutat
Eloni kaikki hennot kukkaset;
Sa kituvaksi saatat ystävyyden
Ja ratkot rakkauden sitehet.
Paljaana seison, mutta vastakin
Ma honkapuuna tahdon seisoa.
Siis loista vielä, kruunun kylmä kulta!
Sä yksin jäit, muu kaikk' on mennyt multa.
(Doegille).
No, etkö sinäkin jo lähde, Doeg?
Doeg.
En, kuninkaani. Palveluksehes
Kun läksin tänne, tieni portin suljin
Ma takanani aukeemattomaksi.
Nyt kanssas' seison taikka lankean.
Saul.
Kuin ennenkin, ja lienet oikeassa.
Me liian kauas käyneet olemme
Takaisin kääntyäksemme. Sa, Doeg,
Saat toimeksesi kapinoitsijat
Nyt rangaista ja salahankkehensa
Tyhjäksi tehdä. Siihen toimehen
Sun tarpeheksi kohta varustan.
Doeg.
Ma pappein juonet juurin hävittää
Nobesta tahdon oikeudellasi.
Vaan eivät ole hankkeet kapinan
Pois poistetut viel' Israelista,
Niin kauan kuin on maassa Isain poika.
Hän varmaan on nyt Samuelin luona.
Ja tätä kansan lemmetyistä riistää
Profeetan turvist' eivät taida muut,
Kuin sinä itse; siihen tarvitaan
Kuningas-arvoa ja valtaisuutta.
Saul.
Sen toimekseni ottaa tahdonkin.
Hän kuolon saapi, vaikka kätkettynä
Hän oisi pyhimpähän paikkahan.
Nyt kanssan' ole valmis lähtemään
Nobehen ensin, siellä täyttämään
Kovia kuninkaasi tuomioita,
Jotk' kohtaavat nyt kapinoitsijoita.
(Menee).