Pois rientäkäätte, rientäkäätte täältä,
Jos henkenne on teille vielä kallis!
Saul piirittänyt sotajoukkonensa
On kaikki vuoriseudut Hakilan.
Mä teitä myöten tuntemattomia
Voin ruhtinaani täältä vielä viedä,
Nyt viipyilemättä jos lähdette.
David.
En pelasta paolla henkeäni,
Kuin hengen vaarass' ovat ystäväni.
En lähde, kanssa ystäväini tuolla
Mä ennen tahdon kunnialla kuolla.
Mit' ompikaan nyt enää mulle elo,
Kun kuollut on jo onni sen ja ilo.
Jää, Jonathan, nyt Herran huomahan.
Jonathan.
Ja henkesi sun Herran suojahan!
(Itsekseen, Davidin mentyä).
"En pelasta paolla henkeäni,
Kuin hengen vaarass' ovat ystäväni".
(Sifiläiselle).
Mä tänne jään, sä lähde yksinäsi.
Mun kauttan ehkä tuottaa Herran käsi
Apunsa ahdistettuin seuralle.
1:n Sikiläinen.
Henkenne olkoon kallis Herralle!
(Menevät, kumpikin eri haaralle).
Toinen kohtaus.
Edellisellä paikalla.