Jonathan.
Sun sieluasi Herra siunatkoon
Ja sukuamme aina suojatkoon.
Hän vaiheell' olkoon aina meidän lasten
Niin kauan kun hän Kanaan asukasten
On Jumalana. Ystäväni armas!
Min kuulla saat nyt, korvilles on karvas.
Sen surullisen saatan sanoman,
Ilmoittajalle yhtä katkeran:
Taas lähteä sun täytyy tältä maalta.
Jo verikoiria on kuninkaalta
Taas lähtenyt, ja etsein jälkiäsi
Ne väijyilevät sinun henkeäsi.
David.
Voi, kuinka kauan kestää, Herra, vielä
Tää matka mulle pakolaisten tiellä?
Kauanko itkun laaksossa mä käydä
Saan vielä? Kasvosi jo, Herra, näytä!
Ja isänmaalle milloin palajaa
Sun lapses jälleen, joka halajaa
Vaan esikartanoihisi sun päästä?
Jo vitsastasi, Herra, häntä säästä!
Jo eikö lopu aika myrskyinen,
Ja pesää eikö pieni pääskyinen
Saa tehdä alttarisi suojahan,
Se lintunen, jok' aina Luojahan
On toivoin kääntynyt? Oi Jumala!
Jo päättäös tää kulku kamala.
Mä läksisin, jos, armas Jonathan,
Ma puolisoni saisin rakkahan
Viel' ennen erohetkeäni nähdä.
Jos suinkin voit sen armon mulle tehdä,
Niin tee se; mua sinne johdata,
Miss' onnen saisin häntä kohdata.
Miss' on nyt Mikal? Herra taivahan!
Mihinkä jouduit nyt sä vaivahan?
Sun katsantos yö mua kauhistaa
Ja kauheata sielun' aavistaa.
Hän missä on, ma tahdon ilmoituksen,
Vaikk' ilmoitus se toisi kadotuksen.
Jonathan.
Ma ennen käskyn tuomiolle kuulla
Tahtoisin, kuin nyt ilmoittajan suulla
Sydäntäs' ennen särjettyä sortaa
Ja toivon sulta viimeisenkin murtaa.
Ma Herraa pyydän sulle antamaan
Voimansa väkevyyden kantamaan
Myös kuormaa tätä. Nyt saat kuulla sen:
Saul Jaltille, pojalle La'iksen
Vaimoksi määrännyt on Mikalin.
Saul luuli, että side rakkahin
Näin ratkeaisi sun ja meidän huoneen.
Ma toivon pettyneensä. Riutumassa
Näin Mikalisi tuskahan ja huoleen.
Kenties hän kulkee nyt jo tuonelassa.
Ov' ennen tuonen hälle aukeaa
Kuin rakkaus sinuhun raukeaa.
Näin suur' on sulle pantu kärsimys,
Vaan suurempi on sulla perimys
Tallella vielä.
David.
Maa ei milloinkaan
Viehättää taida mua lahjoillaan.
Tääll' onni kaikk' on multa hukkunut,
Kuin kuolohon on Mikal nukkunut.
Kuin sydämestän' on hän eroitettu,
Maan viehätyksist' olen vieroitettu.
(Sikiläinen tien-neuvoja tulee hätääntyneenä ja hengästyneenä).
1:n Sikiläinen.