Hän on Samuel!
(Kumartuin maahan).
Vanhurskas henki! Nyt on Israel
Hädässä, kuningas on neuvoton;
Minusta Herran henki mennyt on.
Vaikk' etsisin ma kuinka Jumalaa,
En löydä Hänt', en vastausta saa.
Noita (huutain suurella äänellä).
Saul, miksi näin mun olet pettänyt?
Mun viekkahasti ansahas sait nyt.
(Doegille).
Kavala Doeg, poika perkeleen!
Nyt viekkaan luulit tehnees askareen,
Kun vihamiehen, kuolon valtoihin
Sait henkeni; mut Tuonen aaltoihin
Saa kurja henkes uimaan mennä ennen,
Kuin pettynyt mä täältä sinne mennen.
(Syöksee väkipuukon Doegin rintaan).
Avoinna sulle helvettiin on tie.
Nyt mestarilles terveisiä vie!
Doeg.
Kirottu noita, mitä teit sä nyt?
Mä itseni, en sua pettänyt.
Haa, täänkö palkan kavaluus nyt tuotti,
Johonka henken' äsken vielä luotti.
(Kaatuu).
Saul (rientää palvelijansa kanssa apuhun).
Oletko hurja? Työn ja vimmatun
Nyt teit. Ei ollut tätä ansainnut
Hän. Auta, hän on kuolemaisillaan.
Noita.
Kyykäärmeen myrkyss' oli voideltu
Se veitsi, joka hälle haavan toi.
Ei keinoa viel' ole koiteltu,
Eik' koitella, jok' auttaa häntä voi.