Saul.
Mut kuitenkin hän oli viaton
Petoksehen, jost' epäelit häntä,
Ja syyttä sai hän kuolon kauhean.
Noita.
Hän viekkaudess' oli ehtinyt
Niin kauas, etten asioissa näissä
Näin hämärissä muuta taitanut
Kuin kavaluutta hältä vartoa
Havaittuani hänen valhetelleen. —
Kuningas parka, jos sa kavaluuden
Sen tuntisit, jot' aina vastahas
Hän käyttänyt on, ehk'et kuoloaan
Näin surkuttelisi. Jos vihamies
Et olisi sa lahkolaisillemme,
Sinua sääli olisi mun, että
Kyykäärmettä näin kauan kasvatit
Ja tietämättä hoidit rinnoillas.
(Palvelijalle).
Hän täältä saata, sillä raadollinen
On olemaan hän seurass' ylevässä.
(Saulin viittauksesta korjaa palvelija kuolleen luolasta).
Noita (Saulille).
Valalla vielä vanno jumaloitse,
Tääll' ettet koston toimiss' askaroitse.
Saul.
Sen vannon vilpittömällä mä suulla.
Suo Samuelin ääntä mun nyt kuulla.
(Noidan tehtyä muutamia taikatemppuja alkaa ääni kuulua luolan perältä).