Ääni.
Saul, Kiis'in poika, mitä hankitset,
Kun kuolleitten sa rauhaa häiritset?
Levottomuudellako tahdoit kostaa
Minua, kun sa annoit mua nostaa
Majoista rauhaisista autuaitten
Levottomuuteen näitten kurjain maitten?
Miks' olet, sano, mua vaivannut?
Saul (kumartuin).
Vanhurskas! Herralt' olen kaivannut
Ma neuvoa. Kun erinnyt Hän on
Minusta, olen aivan neuvoton.
Vihollis-joukko maata ahdistaa,
Ja Israelia se kauhistaa.
Ma neuvoa sun kutsuin antamaan,
Mitenkä auttaa ahdistuksessaan
Voi Herran kansaa. Pyhä, vanhurskas,
Suo vaivaisen mun kuulla neuvoas.
Ääni.
Miks' et sä neuvojani täyttänyt,
Joit' annoin Herran puolest' elämässä.
Sanansa Herra ain' on täyttänyt
Ja täyttävä on kohdassakin tässä.
Sun kansoines on Hän nyt hyljännyt
Ja rangaistuksensa on aivan lässä.
Sinulta valtakuntas otetaan
Ja Davidille kohta annetaan,
Kun tahtoa et Herran täyttänyt
Etk' Amalekilaisia käyttänyt
Vihaansa: siitä koston saat sä nyt.
Vuodattamasi veri, viaton
Sinua vaatii tilin tekohon.
Ja Herra kostaa sua siitäkin,
Ett' epäjumalaisiin noitihin,
Lakinsa unhottain, sa tahdoit luottaa.
Siis kuule, minkä Herra sulle tuottaa:
Filistealle voiton suuren suo
Hän huomenna ja sulle surman tuo.
Kun kulkemass' on päivä huominen,
Sun poikines on täältä käyminen.
Jo ennenkuin on päivä loppumassa,
Olette tykönäni tuonelassa.
(Ukkonen, joka yhä on yltynyt, räjähtää kovasti. Saul vaipuu hermotonna maahan. Noitavaimo ja palvelija rientävät säikähtyneinä apuhun).
Noita.
Oi herra, että sielus säikähtyy
Näit' tapauksia, ei ole piikas syy.
Sanaasi tottelin ja käteheni
Ma panin sielunikin ollakseni
Sinulle kuuliainen. — Kuningas,
Nyt virvoitusta ota pii'altas.
Ma virvoittavan ruoan laitan sulle,
Mi ruumihillesi voi murretulle
Taas väkeä ja elävyyttä tuottaa.
Sä pelkäämättä siihen taidat luottaa.
(Saul nousten istuallensa viittaa kieltävästi).