Sitten kokoontuvat kaikki pallohuoneeseen kruunaamaan iloista iltaa kunnon illallisella.
Raikuvien hurraahuutojen kuuluessa esittää Ramon maljan uudelle Kuuban ystävälle, ja se tyhjennetään vaahtoavassa sampanjassa.
Mutta kaikella on loppunsa, hauskallakin. Vieraat ovat menneet pois, muutamat huvilaan makaamaan, toiset veneille lähteäkseen kukin kotiinsa.
Suuri hinaaja-alus on juuri puhkien mennyt matkoihinsa viimeisten Key Westistä olleiden vieraitten kera, mutta Billy Severance istuu yhä tupakoiden yhdellä biljaardihuoneen ulkopuolella olevista pikku verannoista, ja Indra Vanstone menee hänen luoksensa ja sanoo: "Nyt ovat ne kaikki poissa."
Veranta on jotensakin eroitettuna muusta maailmasta, sillä sitä kehystävät molemmilla puolilla tiheät pensaikot, ja sitä peittää suuri markiisi, vaikkakin sitä etupuolelta suojaavat ainoastaan kukkivat oleanderit.
"Olen ajatellut, miss Vanstone", sanoo nuori mies, hitaasti imeskellen sikariaan, "että elämäni on kuni yksi noita loppuunpalaneita kiinalaisia lyhtyjä, joita olette ripustelleet tänne ympäriinsä — ne eivät koskaan enää valaise, ja jos ne sammuvat niitä tuskin kannattaa sytyttää uudelleen."
"Ajattelette yhä mennä Kuubaan?" kysyy Indra pelokkaasti.
"Niin, enpä luule minulla olevan mitään muuta tekemistä. Olen luvannut tulla. On vaan yksi asia olemassa, joka säädyllisesti voisi minut siitä pidättää."
"Ja mikä se on?" Nuori nainen luo silmänsä alas ja näyttää kainon ja suloisen näköiseltä hänen yläpuolellaan riippuvan, sammumaisillaan olevan kiinalaisen lyhdyn heikossa valossa.
"Sinä!"