Severance on yhä harmaassa puserossa, korkeavartisissa saappaissa, niinkuin eilisiltanakin, mutta ne ovat perusteellisesti harjatut. Sitä paitsi on hänellä yllään kevyt päällystakki, joka on mr Blackeleyn oma ja liian pieni hänelle. Hän nauraa itse pukuaan ja sanoo: "Jack on ainoa, joka koossa lähenee minua, vaikka hänen takkinsa on hiukan liiaksi ahdas, mutta paitojen puolesta ei kukaan Smaragdisaarella voi minua avustaa."
"Minä menen Key Westiin tänään höyrypurrrellani, — sähkötänkö teidän kohverttejanne?" kysyy Balasco.
"Olkaa hyvä ja sähköttäkää S:t Jamesin hotelliin Jacksonvillessä", sanoo Billy ja lisää: "Olen rajattoman kiitollinen teille."
"Ja minäkin olen sitä", selittää Indra, "mutta se on vaan yksi don
Estrabonin minulle tekemistä palveluksista."
Hänen silmänsä ovat kiitollisuutta täynnä, ja hän kokoaisi hehkuvia hiiliä espanjalaisen pään päälle, jollei tämä jo palaisi etelämaisesta intohimosta. Balascon rakkaus ei ole sitä laatua, joka tyytyy tulemaan hyljätyksi, vaan intohimo, joka on sekä uhkaus että vaara naiselle, joka on sen esineenä.
"Milloin alkaa risteilyhuviretki, Indra?" kysyy mr Vanstone pöydän päästä.
"Ei ennen kuin huomenna, — emme voi lähteä matkalle tänään. Naiset tuolla ylhäällä ovat niin väsyksissä eilisen juhlallisuuden jälkeen — sitäpaitsi Gertie on kerrassa pitkiä pukuja vailla", hymyilee miss Vanstone veitikkamaisesti ja katsoo sisartansa, joka punastuu koulutyttömäisellä kainoudella ja painaa päänsä.
"Pitkiä pukuja vailla?" huutaa Rex. "Hänhän juuri justiinsa on saanut ne."
"Mutta Annie, ompelijattaremme, parastaikaa ompelee muutamia uusia", ilmoittaa Indra.
"No, sinä varmaan pian itse tulet tarvitsemaan joukon pukuja, otaksun minä", nauraa Vanstone ja lisää isällisen näköisenä: "Billy, miksi Indra tahtoo meitä kaikkia New Yorkiin ensi viikolla?"