"Se ilahduttaa minua sanomattomasti", vastaa miss Vanstone. "Mutta minulla on toinen suosionosoitus teiltä pyydettävänä — vapauttakaa minut kokonaan pikku huviretkemme huolenpidosta. Minä…"
"Ahaa! Teillä on nyt jotain parempaa toimittamista?"
"Ehkä!" hymyilee tyttö veitikkamaisesti.
"Mr Severancella tulee luultavasti myöskin olemaan paljon tehtävää", sanoo espanjalainen nauraen ja lisää innollisesti: "Älkää huolehtiko mistään. Minä pidän huolen kaikesta."
"Hyvä, minä jätän koko asian käsiinne", sanoo Indra, "aina juomavaroihin ja sampanjagroggeihin saakka!"
"Sampanjagroggit! Ne ne juuri ovat erikoisalaani", nauraa Balasco.
Ja Vanstone vanhempi, joka sattumalta pilkistää yhdestä ikkunasta, menee tästä hänelle takuuseen sanoen: "Älkää suinkaan millään mokomin antako kenenkään muun laittaa groggia huvimatkalla! Minä olen maistanut don Estrabonin panosta Key Westissä."
Luoden silmäyksen vielä kädessään olevaan sanomalehteen ajattelee Balasco yht'äkkiä: "Tulimaista, unohdin! Ilo viime hoksauksestani karkoitti kertomuksen Toverista päästäni."
Sitten mutisee, hän merkitsevästi: "Hänen pitää tietää, mitä merkitystä sillä on hänelle", ja koska Indra on palannut ruokasaliin, seuraa hän häntä puhuakseen uutisen Amerikan kansalaisten vangitsemisesta ja melkein varmasta kuolemasta tuskin sadan peninkulman päässä tästä luontevan iloisuuden ja mukavan soreuden näyttämöstä.
Herrain kasvot käyvät vakaviksi, kun he saavat kuulla kertomuksen, ja naiset lausuvat vapaasti ilmi sääliväisyytensä noita onnettomia kohtaan, mutta se, mitä Balasco lukee, vaikuttaa enimmän Varonaan.