Toverin, sen aluksen; jota Mastic on haeskellut, on espanjalainen tykkivenhe ottanut kolmen peninkulman päässä Kuuban rannikosta. Laivassa oli aseita, ja sen matkustajat olivat suurimmaksi osaksi Kuuban kansalaisia Yhdysvalloista, ehkä jotkut heistä olivat sukuperältään amerikkalaisia, niiden joukossa muuan Ona Milton, sanomalehtimies ja Key Westin Moskiitto lehden ulosantaja. Vaikka alus purjehti amerikkalaisella lipulla, ja vaikkei väestö eivätkä matkustajat tehneet minkäänlaista vastarintaa, kumminkin kaikki vangittiin, kahlehdittiin ja, ehkei tosin heitä heti paikalla kuoliaaksi lyöty, kuten ensin oli ollut espanjalaisten aije, vietiin he Havannaan ja heitettiin Mono Castleen vankeina incommunicado, s.o. ilman oikeutta asettua yhteyteen kenenkään kanssa, käyttää lakitieteellistä avustajaa tai edes ilmoittaa Amerikan hallituksen edustajalle. Heidät tulisi tuomitsemaan sotaoikeus, ja otaksuttavasti ammuttaisiin he samana päivänä. Niin väittää ainakin sanomalehti, joka lisää, että koko Key West on suuresti kiihtynyt, siellä kun on monta vangittujen ystävää.
Nämät ovat mieluisia uutisia don Balascolle, osittain sentähden, että hän saa tietää muutamia Kuuban puoltajia lisää taas tuhotun, mutta varsinkin sentähden, että ne tekevät sen sukkelan suunnitelman, mikä hänellä on päässään, vahvaksi kuin toisen Gibraltarin.
"Indran täytyy saada kuulla tämä", ajattelee hän ja on pian sisällä ruokasalissa, jossa häntä ympäröivät kauniit ja iloiset kasvot ja sirot puvut, sillä naiset ovat vihdoinkin tulleet alas aamiaiselle, ja koska lämpömittari antaa heille tilaisuuden siihen, ovat he pukeutuneet ilmakkaimpaan muslimiin ja patistiin. He juttelevat innokkaasti lähenevästä risteilyhuviretkestä, jonka Indra on luvannut heille, ja Amy Ormiston huomauttaa: "Huomenna kiidämme raittiissa merituulessa."
"Älkää unohtako, don Balasco, että teillä on ylin huolenpito huviretkestämme!" sanoo hänen nuori emäntänsä laiskeliaasti leyhytellen itseään viuhkalla ja hymyillen katsahtaen häneen.
"Olen aina palvelukseksenne, señorita Vanstone", sanoo espanjalainen, ääni keveästi värähtäen ja kumma välähdys silmässä, kun hän luo sen Indraan.
Sillä juuri Indran virkkaessa: "Teillä on ylin huolenpito huviretkestämme!" sikiää hänen viekkaissa aivoissansa hänen laatimansa suunnitelman itse loppuponsi —- suunnitelman niin kekseliään ja pirullisen, että itse Saatana olisi voinut siitä ylpeillä, suunnitelman, jossa on monta eri astetta, mutta joka lopuksi oli viepä Indra Vanstonen Estrabon Balascon syliin morsianna, joskin vastahakoisena. Omituista kyllä, ei näet espanjalainen, kaikesta aistillisesta intohimostaan huolimatta ole koskaan ajatellut muuta kuin avioliittoa sen nuoren naisen yhteydessä, jonka hurmaava sulo on vieroittanut hänet sanomaan itselleen: "Minä, Estrabon Balasco, olen hänet voittava ja omistava, hänen kauneutensa on yksinomaan kuuluva minulle eikä kenellekään muulle miehelle maan päällä!"
Tämän lentäessä hänen mielessänsä valtaa hänet niin raju voitonilo, ettei hän, pelosta ilmaista itsensä, uskalla jäädä paikoilleen. Luoden salavihaisen katseen "meidän Billyymme", joka istuu hilpeästi keskustellen Amy Ormistonin kanssa, ja itsekseen nauraen: "Ihmettelenpä, mitä tuo mies sanoisi tai tekisi… jos hän tietäisi… jos hän tietäisi!" menee hän sentähden ulos etukatokseen ja alkaa tupakoida taas, — iloisena ja tyytyväisenä kuin paha henki, joka ensiksi keksi amerikkalaisen valtioviisauden.
Pian sen jälkeen tulee miss Vanstone ulos hänen luoksensa ja sanoo leikikkäästi: "Te näytätte hylkäävän minut tänään, señor Balasco." Ehkä hän on arvannut jotakin, sillä hän jatkaa: "Minulla on pikku salaisuus teille, — minulle on tapahtunut jotakin hyvin onnellista. Viikon päästä lähdemme täältä, ja kuukauden ajalla menemme mr Severance ja minä naimisiin. Me toivomme, että tulette New Yorkiin häihin."
Tavassa, jolla hän sanoo tämän, on jotakin puolustelevaa. Kenties Indra nyt näkee, että hän on ollut ystävällisempi don Estrabonia kohti, kuin hänen ehkä olisi pitänyt olla.
Mutta Estrabon katsoo häneen ja vastaa iloisesti hymyillen: "Olen kyllä oleva häissänne mukana, siihen saatatte luottaa."